Humanistitaustaiset sijoittajat ovat kovaa valuuttaa markkinoilla.
Humanismilla tarkoitetaan karkeasti määriteltynä maailmankatsomusta, joka perustuu ihmisyyteen ja aineettomiin arvoihin. Todellisuutta pyritään ymmärtämään ihmisen toiminnan kautta. Humanistinen tutkimus tarjoaa ymmärrystä inhimillisille teoille.
Humanistisia tieteitä opiskelleita henkilöitä eli humanisteja pidetään kaikkein kliseisimmissä stereotypioissa kutsumustaan seuraavina taivaanrannanmaalareina, jotka eivät ole kiinnostuneita rahasta tai taloudesta. Suurien tulojen ja voittojen tavoittelu on toissijaista luovuuden ja itsensä toteuttamisen rinnalla.
Tyypillisesti suhtautuminen rahaan näkyy siinä, minne hakeudutaan opiskelemaan. Varmoja työllisyysnäkymiä ja hyvää elintasoa havittelevat suuntaavat esimerkiksi lääketieteelliseen, oikeustieteelliseen tai kauppakorkeakouluun, joita pidetään fiksuina ja arvostettavina valintoina.
Historian, kulttuurin, taiteiden ja kielten opiskeluun ei liitetä vastaavia mielleyhtymiä kovista palkoista tai vakipesteistä. Alavalintaa voidaan jopa vähätellä, sillä humanismi ei ole kuulemma oikeaa tiedettä.
Tavallisesti ajatellaan, että humanistit eivät ole rahan perään, vaan he seuraavat intohimoaan ja haluavat tehdä harrastuksestaan työn, jonka mielekkyys on tärkeämpää kuin se, mitä siitä maksetaan.
Jotkut ilkkuvat heitä huuhaa- tai höpöhöpö-humanisteiksi, jotka vain puuhastelevat tulkinnanvaraisen pilipalihömpän parissa. Lisäksi virhekäsitys humanistien työttömyydestä elää tiukassa.
Olen itsekin humanistisen tiedekunnan opiskelija, joka joutuu toisinaan oikomaan näitä harhaluuloja. On aika murtaa myyttejä. Tällä kirjoituksella tahtoisin tuoda toisenlaista näkökulmaa humanismin ja rahan väliseen yhteyteen. Ne kun voivat ristetä monin eri tavoin ja elää oikein sulassa sovussa keskenään.
Niin absurdia kuin se joidenkin mielestä onkin, sijoittava humanisti voi olla yhtälönä itse asiassa aivan timanttinen.
Ketkä ovat oikeanlaisia sijoittajia?
Oman subjektiivisen kokemukseni perusteella on kyllä myönnettävä, ettei humanistipiireissä juuri rahasta saati sijoittamisesta huudella. Sitä voidaan pitää peräti luotaantyöntävänä ahneutena, snobeiluna ja richsplainaamisena. Tosin rahaan liittyy runsaasti edellä kuvatun kaltaisia stigmoja humanistisen tiedekunnan ulkopuolellakin.
Empiiriset havaintoni ovat kuitenkin paljastaneet kolikon toisen puolen. Liittyessäni sosiaalisen median sijoittajayhteisöihin olen yllätyksekseni bongannut ryhmien jäsenistä opiskelutovereitani: ”Ai, tuokin sijoittaa – tai on ainakin kiinnostunut asiasta.”
Olen joutunut toden teolla ravistelemaan käsityksiäni siitä, ketkä ovat niin sanottuja oikeanlaisia sijoittajia. Vaikka tiedän, ettei tarvitse olla kauppatieteiden maisteri sijoittaakseen, osin humanistitaustastani johtuen olen potenut jonkinlaista huijarisyndroomaa.
Vaikka olen aina ollut kiinnostunut raha-asioista ja saanut kiksejä säästämisestä, hoksasin sijoittajapotentiaalini vasta myöhemmin. En aina edelleenkään miellä olevani riittävän pätevä tai uskottava hengaillakseni muiden sijoittajien kanssa.
Kaikilla muilla tuntuu olevan tutkinto finanssialalta, vähintään kuusinumeroinen salkku sekä ihailtavan luontevat keskustelutaidot kattavalla taloussanavarastolla. Itseltäni markkinajargon sujuu lähinnä kirjoittamalla, jolloin voin rauhassa pukea mietteeni sanoiksi.
Miksi rahasta puhumisen tai omistajuuden pitäisi kuitenkaan olla sidottuna kaupalliseen tutkintoon tai muhkeaan palkkapussiin? Kansankapitalismin toteutumiseksi tarvitaan eritaustaisia, toisiaan täydentäviä sijoittajia.
Sitä paitsi sijoittaminen voi nimenomaan toimia vaihtoehtoisena tulonlähteenä varsinaisten palkkatulojen rinnalla. Se jos jokin on erinomaista taloudenpitoa pienempää tai epäsäännöllisempää tiliä tekevälle.
Kaikki eivät ihannoi varmaa, tasaista ja tuottavaa uraa. Kaikki eivät tavoittele vaurastumista palkkatyöllä.
Humanistit tulevaisuuden tekijöinä
Humanistien erityisosaamista ovat niin kutsutut inhimilliset taidot, kuten avarakatseisuus, kriittisyys, analyyttisyys ja luovuus. Tulkintojen ja yhteenvetojen tekeminen spesifin tiedon ja laajojen kokonaisuuksien välillä seilatessa on hallittua peruskauraa.
Näiden taitojen merkitys korostuu alati muuttuvassa maailmassa.
Digitalisaation aikakaudella tekniikan pelätään syrjäyttävän ihmiset, mutta ihan kaikkea koneillekaan ei kyetä opettamaan. Ihmisyyden ja kulttuurien ymmärrys tulee olemaan tulevaisuudessa kultaakin kalliimpaa. Sama pätee myös taloudessa ja työelämässä.
Kaikessa on lopulta kyse ihmisistä.
Omalla kohdallani humanistius näkyy kenties voimakkaimmin siinä, miten laajasti olen kiinnostunut erilaisista asioista. Näen uteliaisuuden erityisenä vahvuutenani sijoittamisen saralla.
Kun uutta tietoa janoaa herkeämättä, mielenkiinto pysyy yllä. Sijoittaminen on siitä kiehtovaa ajanvietettä, että sitä voi vain opiskella yhä lisää ja lisää.
Työskentelen opettamisen ja kirjoittamisen parissa. Lukujen ja graafien pyörittely on minulle aivojen nollausta ja mukavaa vastapainoa luovalle ajattelutyölle.
Markkinoiden seuraaminen auttaa ymmärtämään maailmaa toiselta kantilta kuin humanismissa. En usko, että nauttisin tästä samalla tavalla, jos työpäivätkin käsittelisivät lähinnä numeroita ja käppyröitä.
On suuri etuoikeus ja rikkaus saada toteuttaa omia vahvuuksiaan sekä töissä että vapaalla. Sijoitusaiheisen verkkolehden sisällöntuottajana minulla on mahdollisuus yhdistää taitoni ja intohimoni sekä toteuttaa itseäni.
En suinkaan fiilistele tässä sijoitus- ja urapolkuani huvikseni. Mielestäni olen vain oiva esimerkkitapaus siitä, mitä humanismin ja rahan kombo voi tuoda tullessaan.
Humanistien pörssiryntäyksellä voisi siis olla kauaskantoisia seurauksia, kun joukko suuria ajattelijoita saisi hyödyntää ominaisuuksiaan ja tuoda äänensä kuuluviin vaikuttavuussijoittamisen keinoin. Nämä inhimillisen tiedon soveltamisen superosaajat toisivat taatusti uusia näkökulmia yhteiskunnan kehittämiseen.
Monet talouden teemat istuvat myös humanistiseen tarkasteluun. Pariutuessaan humanismi ja ekonomia voisivat siis synnyttää uusia kiinnostavia poikkitieteellisiä mahdollisuuksia ja innovaatioita.
Tieteiden rajojen ylittämisessä on voimaa. Esimerkiksi allekirjoittanut on yhdistänyt luovan alan taloustieteeseen tutkimalla talouskielen metaforiikkaa.
Lokerointi sikseen, pörssissä vallitsee tasa-arvo
Korkea-asteella olisi syytä panostaa sijoittamisen ilosanoman levittämiseen muuallakin kuin kauppakorkeakoulun luentosaleissa. Sijoitusosaamisen ja talouslukutaidon lisäämisellä investoidaan tulevaan. Esimerkiksi opiskelijajärjestöissä voisi pohtia mahdollisuuksia kutsua vaikkapa tunnettu sijoitusvaikuttaja luennoimaan tapahtumiin.
Humanististen tutkintojen arvostuksen lisäämiseksi on kampanjoitu ja pidetty meteliä. Voisiko sijoitusinnon herättelyllä saada tähän pientä lisäpotkua?
Samalla kumottaisiin haitallisia uskomuksia rahasta ja rohkaistaisiin humanisteja vapautumaan tutkimusmatkalle oman kuplan ulkopuolelle.
Koulutus vaikuttaa maailmankuvaamme, muttei määrittele koko tulevaisuutta, eikä tietylle alalle kouluttautuneen tarvitse olla tietynlainen kelvatakseen pörssiin.
Lokerointi on siis turhaa, sillä pörssi ja koko sijoittamisen maailma on tasa-arvoinen paikka kaikille.
Lue myös tämä: Mikä tekee ihmisestä sijoittajan?
