Lasku loivenee kuluvana vuonna, mutta kiinteät investoinnit supistuvat yhä hieman. Tutkimus- ja tuotekehitysmenot kääntyvät jo hitaaseen kasvuun.
Teollisuuden investointien odotetaan vähenevän tänä vuonna vajaalla kahdella prosentilla noin 9,7 miljardiin euroon. Kiinteiden investointien ennakoidaan laskevan hieman alle neljä prosenttia ja t&k -investointien vastaavasti kasvavan noin yhden prosentin.
Kun teollisuuden kiinteiden investointien päälle lasketaan energiateollisuuden kiinteät investoinnit, on yhteenlaskettujen kiinteiden investointien arvo tänä vuonna 8,4 miljardia euroa eli noin 11 prosenttia matalampi kuin vuonna 2024.
Vuonna 2025 teollisuuden investointiaste laskee jonkin verran kahden edellisvuoden korkealta tasolta. Vuonna 2025 investointiasteen arvioidaan olevan noin 24 prosenttia. Viime vuosien tiedot ovat tarkentuneet poikkeuksellisen paljon, muun muassa voimakkaan hintakehityksen seurauksena.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) investointitiedustelun mukaan tehdasteollisuuden kiinteiden investointien lasku johtuu erityisesti suurten investointien jäämisestä matalammalle tasolle. Pienissä ja keskisuurissa alle 250 työllistävissä yrityksissä investointitaso on melko vakaa vuosina 2023-2025. Vuonna 2025 alle 250 henkeä työllistävissä yrityksissä kiinteiden investointien arvioidaan olevan hieman yli 1,7 miljardia euroa, joka on seitsemän prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Teollisuuden kiinteät investoinnit vähentyvät tänä vuonna vajaat neljä prosenttia. Investointitaso laskee hieman alle 5,6 miljardiin euroon. Toimialoittain tarkasteltuna parhainta kasvua tänä vuonna nähdään teknologia- ja elintarviketeollisuudessa. Sen sijaan metsä- ja kemianteollisuudessa kiinteiden investointien ennustetaan vähenevän.
Energiateollisuuden investointien arvo tänä vuonna on tänä vuonna 2,8 miljardia euroa. Tehdas- ja energiateollisuuden yhteenlasketut kiinteät investoinnit ovat kuluvana vuonna noin 11 prosenttia matalampia kuin viime vuonna eli lähes 8,4 miljardia euroa.
Sijoittajien kannalta 2000-luvulla tehdyt teollisuuden investoinnit suuntautuivat suuressa määrin sähkötuotantokapasiteetin voimakkaaseen kasvattamiseen, joista esimerkkinä olivat Olkiluoto 3 projekti ja lukuisat tuulipuistot.
Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennushanke alkoi vuonna 2005. Reaktori käynnistettiin joulukuussa 2021 ja laitos saatiin säännölliseen sähköntuotantoon vuoden 2023 huhtikuussa. Hankkeen alkuperäinen hinta-arvio oli 3,2 miljardia euroa. Areva arvioi lopullisiksi rakennuskustannuksiksi noin 8,5 miljardia euroa. Vuonna 2018 Teollisuuden Voima arvioi, että sen kokonaisinvestointi OL3-projektiin tulisi olemaan 5,5 miljardia euroa.
Metsäteollisuuden viimeisten kymmenen vuoden aikana on kotimaassa investoitu lähinnä kahteen suureen sellutehtaaseen Äänekoskella ja Kemissä. Metsä Fibren vanhan sellutehtaan toiminta lopetettiin vuonna 2017, kun uusi Äänekosken biotuote eli sellutehdas valmistui. Rakentaminen alkoi 2015 ja tehdas valmistui 2017, jolloin se aloitti toiminnan. Tehtaan vuotuinen tuotantokapasiteetti on 1,3 miljoonaa tonnia, josta noin 62 prosenttia on havusellua ja noin 38 prosenttia lehtipuusellua. Tehdas maksoi noin 1,2 miljardia euroa.
Vuonna 2023 Kemiin valmistui Metsä Groupin uusin sellutehdas, minkä rakentaminen julkistettiin 2021. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 1,5 miljoonaa tonnia, josta pääosa on havusellua. Uusi tehdas korvasi vanhan sellutehtaan, joka purettiin pois. Uuden tehtaan investointikustannus oli 1,6 miljardia euroa.
Sellutehtaan rakentamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, sillä ne käyttävät kotimaista kuitupuuta ja työllistävät ja tuottavat sähköä yli oman tarpeen muille sähkönkäyttäjille. Ongelma on vain se, että sellu ei ole lopputuote, vaan raaka-aine paperituotteiden ja kartonkituotteiden valmistuksessa.
Sellun hinta on erittäin suhdannesyklinen ja uusien jättitehtaiden rakentaminen erityisesti Brasiliassa ja Uruguayssa tuovat merkittävän ylikapasiteetin valmistumisen jälkeen. Esimerkiksi jo vuoden verran eukalyptussellun hinta Kiinassa on vain puolet sen eurooppalaisesta hinnasta.
Sellutehtaan tuotanto kannattaisi siis jalostaa pidemmälle eikä myydä sellua vain raaka-aineena.
Maamme kantaverkkoyhtiö Fingrid arvioi bruttoinvestointiensa vuosina 2025-2028 olevan 1,7 miljardia euroa. Kantaverkon vahvistaminen on ollut tarpeellista, koska Venäjän sähköntuonti Suomeen on loppunut ja uusien siirtolinjoja rakennetaan muun muassa Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin välille.
Kantaverkon vahvistaminen on ollut tarpeellista maamme erittäin suurille tuulivoimainvestoinneille. Tällä hetkellä käytössä on tuulivoimaa jo yli 7000 megawatin verran eli lähes kaksinkertainen määrä ydinvoimaan verrattuna.
Tuulivoiman ongelmana on sen suuri vaihtelevuus, mikä vaatii uutta säätövoimaa eli siis investointeja. Tuulivoimayhdistyksen tietojen mukaan Suomessa oli julkaistu suunnitelmia maatuulivoimahankkeita yli 61 000 megawattia ja merelle suunniteltuja hankkeita yli 46 100 megawattia.
EK:n selvitysten mukaan Suomeen tehtävistä datakeskuksista on tehty investointipäätöksiä yli yhdeksän miljardin edestä. Suomen Datakeskusyhdistys arvioi, että nämä datakeskusinvestoinnit vastaavat 9-15 valtameriristeilijän tilauksen euromääräistä vaikutusta. Jatkuvaa palveluvientiä Suomessa sijaitsevat keskukset tarjoavat noin 1-4 miljardin euron edestä joka vuosi.
Näiden datakeskusten palveluviennin (1-4 miljardia) ei mielestäni ole kovin suuri. Esimerkiksi paperi- ja kartonkituotteiden raaka-aineen sellun tuoreimman Kemin tehtaan tuotannon arvo, josta valtaosa on vientiä, on toista miljardia euroa.
Miksi siis Suomen teollisuuden pitää viedä vain raaka-ainetta eli sellua ja sähköä ja jättää muille enemmän euroja ja jalostusarvoa tarjoavat tuotteet?
Suomen talouskasvu ei ala eikä talous nouse vaikka toista valehdellaan!