Presidentti George W. Bushilla tuli seinä vastaan yrittäessään asettaa teräksen tuontitullit 2000-luvun alussa.
Yhdysvaltojen presidentti ilmoitti torstaina asettavansa ensi viikosta alkaen maahan tuodulle teräkselle 25 prosentin ja alumiinille 10 prosentin tullimaksut.
Euroopan Unionin vastaus Trumpin hyökkäykseen tuli varsin pikaisesti. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sanoi perjantaina, että EU valmistelee vastatoimia Yhdysvaltain tullisuunnitelmien takia. Junckerin mukaan EU suunnittelee tuontitulleja yhdysvaltalaistuotteille, esimerkiksi Harley-Davidson-moottoripyörille, bourbon-viskille sekä Levi’s-farkuille.
Donald Trump jatkoi uhittelua vastaamalla EU:n suunnitelmiin. Sunnuntaina hän kertoi Twitterissä aikovansa rokottaa eurooppalaisvalmisteisia autoja erityisellä verolla.
Kauppasotaa pukkaa. #Trump kuitenkin tarkoituksella unohtaa mainita, että eurooppalaisilla autovalmistajilla suuria tehtaita USA:ssa. Tätä sotaa ei käydä faktoilla. pic.twitter.com/mSUMvRqnx7
— Jorma Erkkilä (@ErkkilaJorma) 3. maaliskuuta 2018
Mitä tästä kaikesta voi seurata?
Ei mitään hyvää. Vapaakauppaa rajoittavat tariffit aiheuttavat viime kädessä kaikille osapuolille hyvinvointitappiota. Suomen kaltaiselle pienelle viennistä riippuvaiselle avotaloudelle kauppasota olisi erityisen ongelmallista.
Myös lähihistoria osoittaa, etteivät kauppasotien tulokset ole mairittelevia. ZeroHedge-sivusto kävi läpi 2000-luvun alussa suunniteltujen tuontitullien kohtalokkaat seuraukset.
Maaliskuussa 2002 silloinen Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush päätti tuontitulleista kansainväliselle terästuonnille Yhdysvaltoihin. Väliaikaisten 8-30 prosentin tullien piti alun peri pysyä voimassa vuoteen 2005 astin. Niiden tarkoituksena oli antaa amerikkalaiselle terästuotannolle turvaa.
Muiden maiden reaktiot tariffeihin olivat äänekkäitä, kuten Trumpinkin nyt suunnittelemissa tulleissa.
Välittömästi Bushin ilmoitettua terästulleista, Euroopan Unioni ilmoitti, että se säätää vastatullit Yhdysvalloille. Tämä oli alku kauppasodalle.
Marraskuussa 2003 maailman kauppajärjestö WTO otti kielteisen kannan terästulleja vastaan. Sen mukaan tullit rikkoivat Yhdysvaltojen tullisitoumuksia. WTO asetti Yhdysvalloille yli kahden miljardin dollarin sanktiot, kaikkien aikojen laajin sanktio WTO:n jäsenvaltiota kohtaan, mikäli Yhdysvallat ei nopeasti poista terästulleja.
Euroopan Unioni uhkasi vastatoimena ottaa käyttöön tullit floridalaisille appelsiineille ja Michiganissa tuotetuille autoille. EU:n tullit olisivat iskeneet pahoin presidentti Bushin kannatuksen kannalta tärkeisiin osavaltioihin.
Eikä tässä vielä kaikki. Lopulta markkinat katkaisivat kamelin selän.
Välittömästi tullien käyttöönoton ilmoituksen jälkeen S&P500 -osakeindeksi romahti peräti 30 prosenttia. Lisäksi 10 vuoden USA:n velkakirjojen tuotto romahti puoleen.
WTO-sanktioit ja markkinoiden reaktiot purivat. Yhdysvallat vetäytyi terästulleista joulukuussa 2003.
Tähän mennessä markkinoiden reaktio Trumpin suunnittelemiin tulleihin ei ole ollut yhtä raju kuin 2000-luvun alussa. S&P 500 -indeksi itseasiassa nousi perjantaina 0,51 prosenttia. Indeksin markkina-arvoa on viime päivinä nakertanut enemmänkin huolet keskuspankin kiristyvästä rahapolitiikasta ja korkotason noususta.
Kuitenkin varsinkin EU:n reaktiot ovat olleet rajuja. EU on Kanadan jälkeen toiseksi suurin teräksen tuoja Yhdysvaltoihin.
Trump on puheissaan kritisoinut erityisesti Kiinan polkevan teräksen ylituotannolla hintoja alas. Suunnitellut terästullit eivät kuitenkaan iske Kiinaan lainkaan niin pahoin kuin EU:hun, koska Kiina on vasta 11. suurin teräksen toimittaja Yhdysvaltoihin.
Onko tästä näistä tulleista hyötyä usalle. Miksei olisi. Oman maan tavarat menee ainakin omalla valtavalla markkinalla paremmin kaupaksi.
Suomella oli etsikkoaika viedä tavaraa usaan. Olis helpottanu oman valtionvelan maksua. Tämä EURO josta ”EUROSTA MEILLE ON VALTAVAA HYÖTYÄ” PITÄÄ HUOLEN MEIDÄN KILPAILUKYVYTTÖMYYDESTÄ VIENNIN SUHTEEN.
Jokainen maa pitää huolta oman maan hyvinvoinista näin toimii trumppikin..
Jos Trumpin tuontitullit eivät johda muiden maiden vastatoimiin, niin tullit saattavat ehkä ollakin jollakin tavalla USA:lle hyödyllisiä. Mutta jos vastaisku tulee EU:n tai Kiinan taholta, ei kauppasodasta ole mitään muuta kuin haittaa niin USA:lle kuin maailmantaloudellekin.
Vaikkei vastaiskua EU:n ja Kiinan taholta tulisikaan, on tullien hyöty siltikin kyseenalainen. Tämä johtuu niin sanotun suhteellisen edun periaatteesta. Sen mukaan maan kannattaa erikoistua vain niiden tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen, jossa sillä on tuotannossa suhteellinen etu verrattuna muihin maihin. Kaupankäynti eri maiden välillä tulee olla mahdollisimman esteetöntä.
Vapaakaupan ja suhteellisen edun periaatteen eduista ekonomistit ovat täysin yksimielisiä.
Oletettavasti USA:lla ei ole suhteellista etua teräksentuotannossa, joten pitkällä aikavälillä ei ole lainkaan haitallista USA:n kannalta jos luopuu terästuotannosta ja keskittyy niihin tuotteisiin ja hyödykkeisiin joiden tuotannossa se on muita maita tehokkaampi.
No, ihan näin yksinkertaista tämä ei ehkä sitten kuitenkaan liene. Terästuotannossa on kyse muustakin kuin taloudesta. Se on myös politiikkaa. Terästä tarvitaan paljon mm. asetuotannossa, joten varmasti USA:n intressinä on suojella omaa terästuotantoaan strategista syistä.