Sijoitussäästötilistä piti tulla historiallinen kädenojennus kansankapitalismille. Toisin kävi.
Sijoitussäästötilistä piti tulla historiallinen kädenojennus kansankapitalismille. Toisin kävi.
Tänään koitti se päivä, jota osakesijoittajat ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Sijoitussäästötili on vihdoinkin totta.
Hallitus kertoi päättäneensä ottaa sijoitussäästötilit käyttöön vuodesta 2020 alkaen.
Sijoitus- eli osakesäästötili on osakesäästäjällä oiva ratkaisu. Sijoitussäästötilin sisällä sijoittaja voi myydä osakkeita voitollisesti, ilman voitosta menevää luovutusvoittoveroa. Vasta sitten kun varat nostetaan tilitä, sijoittaja maksaa pääomaverot. Myös maksetut osingot ovat sijoitussäästötilin sisällä yleensä verovapaita.
Sijoitussäästötilin piti kohdella sijoittajia tasavertaisesti verotuksessa
Sijoitussäästötilin tärkein merkitys on siinä, että se tekee sijoittamiseen liittyvästä verotuksesta neutraalimpaa. Sijoitussäästötili laittaa osakesäästäjän verotuksellisesti samalle viivalle rahastosäästäjän kanssa. Rahastossahan salkunhoitaja voi myydä asiakkaansa rahastovaroja ilman veroseuraamuksia. Rahastosäästäjä maksaa pääomaverot vasta lunastaessaan rahastoja.
Lisäksi sijoitussäästötili poistaa sijoittajalle ongelmallisen lukkiutumisvaikutuksen. Lukkiutumisvaikutus tarkoittaa sitä, että sijoittaja saattaa jättää esimerkiksi hulppeasti nousseen osakkeen myynnit tekemättä vain ja ainoastaan veroseuraamusten vuoksi. Sijoittaja näkisi osakkeiden myynnin muutoin järkeväksi, mutta veroseuraamusten pelko estää häntä myymästä osakkeita.
Sijoitussäästötilin sisällä ei osakesijoittajan tarvitse tehdä myöskään niin sanottuja ”veromyyntejä” vuoden vaihteessa. Eli tappiollisia sijoituksia ei tarvitse myydä vain siksi, että saisi vähennyksiä voitollisten osakkeiden luovutusvoittoveroista.
Hallituksen tekemä päätös sijoitussäästötileistä pitäisi siis olla sijoittajalle iloinen asia.
Hallituksen päättämä sijoitussäästötilin malli on pettymys
Valitettavasti ensimmäinen reaktio uutiseen sijoitussäästötilien käyttöönotosta on kuitenkin jonkin asteinen pettymys. Hallituksen päätökseen sisältyy 50 000 euron katto talletuksille, joita sijoitussäästötilin verovapaus koskisi.
Tämä katto valitettavasti tekee koko uudistuksesta torson.
50 000 euron keinotekoinen katto ei ole sen mukainen mitä Valtiovarainministeriön työryhmä ehdotti. Työryhmän ehdotuksessa ei ollut kattoa lainkaan.
Nyt tehty nahkapäätös tarkoittaa käytännössä sitä, että sijoittajat jaetaan verotuksellisesti kolmeen kastiin.
Ne sijoittajat, joiden sijoitussalkku on alle 50 000 euroa, saavat uudistuksesta tietenkin täyden hyödyn. He voivat myydä huoletta osakkeita voitolla ilman välittömiä veroseuraamuksia.
Niille sijoittajille, joiden sijoitussalkku on vähintään seitsennumeroinen luku, ei koko uudistuksella ja sen 50 000 euron katolla ole oikeastaan mitään merkitystä. Miljoonasalkun päällä istuvat sijoittajat hallinnoivat varojaan edelleen sijoitusyhtiöiden, kapitalisaatiosopimusten ja vakuutuskuorien avulla.
Jos tuota turhaa sijoitussäästötilin kattoa ei hallitus olisi keksinyt, saattaisi osa isommilla pääomilla pelaavista sijoittajista lopettaa kikkailun vakuutuskuorilla ja sijoitusyhtiöillä. Nyt niin ei tule tapahtumaan.
Selkeästi eriarvoiseen asemaan joutuvat esimerkiksi 100 000 euron sijoitussalkkua hallinnoivat sijoittajat. 50 000 euron katto rajaa tämän joukon varoja sijoitussäästötilin ulkopuolelle. Heidän sijoitussalkkunsa ei ole myöskään niin suuri, että heidän kannattaisi hallinnoida varojaan sijoitusyhtiön tai sijoituskuorien avulla.
Nyt hallitus siis tarjoaa mahdollisuuden aktiiviseen osakekaupankäyntiin niille, joilla on pienimmät varat käytettävinään.
Näille sijoittajille hyöty sijoitussäästötilistä on ylipäätänsä kaikkein vähäisin. On varsin kyseenalaista, kannattaako muutaman tuhannen tai edes muutaman kymmenen tuhannen euron sijoituspotilla veivata osakkeiden ostoilla tai myynneillä. Kustannustehokas indeksirahasto tai pörssinoteerattu indeksirahasto eli ETF voi olla pienillä panoksilla se kaikkein järkevin sijoitusinstrumentti.
Taas uusi kannustinloukku
Sijoitussäästötilin talletuskatto luo myös taas uuden epäsuoran verotuksen progression muodon ja kannustinloukun.
Jos sijoittaja tekee hartiavoimin töitä kasvattaakseen varallisuuttaan, tulee hänen eteensä kannustinloukku. Jos sijoittaja säästää esimerkiksi työtuloistaan sijoitussalkkuunsa yli 50 000 euroa, ei sijoitussäästötilin edut enää toteudu rajan ylittävälle sijoitetulle pääomalle.
Kaiken kukkuraksi tällaiset keinotekoiset verottomuuden rajat luovat usein myös tilaisuuden kikkailuun verosuunnittelussa. Se tuskin lienee hallituksen tarkoitus.
Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri ja Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen ovat jo ehtineet kehumaan uudistusta. Se on ymmärrettävää. Se on heidän tehtävänsä. Varsinkin Lounasmeri on tehnyt kiitettävän uutterasti työtä sijoitussäästötilin eteen.
Epävirallisemmat reaktiot ovat olleet tyystin toista maata. Esimerkiksi Twitterissä tavallisten sijoittajien reaktiot kertovat siitä, että nyt syödään tappion karvasta kalkkia.
Twitterin sijoittajien reaktioita on helppo ymmärtää. Kunnollinen sijoitussäästötili oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Tehty päätös on silti tyhjää parempi. Toivottavasti enimmäistalletuksen raja joskus nousee tai poistuu kokonaan.
Sijoitussäästötilistä tuli pannukakku! Verottomuuden 50 000 euron raja vesittää sijoittajien pitkään odottaman uudistuksen.#sijoitussäästötili #verotus #budjettihttps://t.co/e06BouJdVb
— Jorma Erkkilä (@ErkkilaJorma) 29. elokuuta 2018
Korjaus: 50 000 raja koskee sijoitussäästötilille sijoitettua summaa (talletusta), ei sijoituksen arvoa.
Hallituksen esitys oli kuin suoraan Antti Rinteen vaalikynästä. Verohyöty kansalaiselle on pyöreä nolla, mutta puoleelle koituva ”äänestäjähyöty” sen sijaan maksimaalinen:
Pienituloinen äänestäjä ei pahoita mieltään, koska kokee, että hyötyjät rajattiin enintään keskituloisiin. Keskituloinen taas katsoo hyötyvänsä suoraan rahallisesti. Suurituloinen sijoittaa kuoreen ja naureskelee partaansa kuten on tehnyt ennenkin tällaiselle vaalienalusteatterille. Miljoonsalkkua pyörittävän kannattaa olla hiljaa ja antaa äänensä näille hyödyllisille idiooteille.
Rahallinen hyöty koko touhusta jää muutenkin hyvin kyseenalaiseksi:
1. Pankkien tai varainhoitolaitosten on luotava uusi tuote nimeltä ”sijoitussäästötili”. Sellaisen hallinnoimiskulu tulee olemaan jokin nollasta poikkeava prosenttiluku, luultavasti suurempikin kuin vakuutuskuoren kulut.
2. Olemassaolevaa salkkua ei voine siirtää sijoitustilille ilman että sen sisältö välillä realisoidaan. Ja taas palaa rahaa ilman että valtio tai ”pienituloinen” äänestäjä saavat siitä latiakaan.
3. Verohallinnolle ja verojuristeille riittää töitä kun sijoittajat alkavat jakaa salkkuaan pienempiin eriin ja perustaa holdareita kutakin ”pikkusalkkua” omistamaan. VH puolestaan joutuu palkkaamaan tuhat uutta työntekijää keksimään, miten VML 28§:ää voitaisiin soveltaa tuohon ja tuohon ”sijoitustilinkiertotapaukseen”. Käsite ”peitelty sijoitustili” tuleekin olemaan ahkerassa käytössä kun verovelvollista vaaditaan todistamaan, että hän EI ole sijoittanut rahojaan sijoitustilille veronkiertomielessä.
Huonojen puolten luettelo jatkuu:
4. ETF:t, rahastot ja listaamattomien yritysten osakkeet eivät kelpaa sijoitustilille
5. Sijoitustilin lopullista tappiota ei saa vähentää edes muista luovutusvoitoista, puhumattakaan että saisi vähentää muista pääomatuloista kuten ”tavallisten” pääomatulojen osalta voi tehdä.
Koska tilillä on paljon muita rajoituksia, olisi odottanut, että edes tämä asia hoidetaan kuntoon eli paremmaksi kuin nykyisissä vakuutuskuorissa.
Huonoja puolia on niin monta, että toivottavasti Antin hallitus viimeistään kuoppaa koko homman. Tai sitten kukaan sijoittaja ei innostu tästä pelleilystä eikä anna euroakaan tällaiseen poliittiseen teatteriin.
En nyt osaa ainakaan itse pitää ETF:en ja muiden rahastojen rajaamista sijoitustilin ulkopuolelle kovin suurena ongelmana ainakaan osinkojen osalta, koska rahastoista löytyy kasvurahastoja, jotka sijoittavat osingot uudestaan. Eikä niistä osingoista makseta veroja silloin, vaan vasta myyntivoittona kun rahasto-osuuksia lunastetaan tai ETF-myydään.
Moni luullakseni sijoittaa rahastoihin ja ETF:iin aika pitkäjännitteisesti ja holdaamalla, jolloin sijoitustilille ei niiden osalta ole tarvetta. Poikkeuksiakin toki on.
Sen sijaan tuo 50 000 euron enimmäistalletus on kyllä ongelma niille, jotka hallinnoivat esim. 100 000 euron osakesalkkua.
Yksi asia joka minua (ja nähtävästi myös Bernsteiniä) huolettaa, on poliittiset riskit.
Meillä on nyt kenties yksi oikeistolaisimmista hallituksista miesmuistiin. Jos tällainen oikeistohallituskin joutuu viestittämään äänestäjille, että hei, emme halua antaa sijoitustilin etua rikkaille, niin mitähän sitten tapahtuu jos (tai kun) seuraava hallitus on vasemmistovetoinen?
Kun nyt on pää avattu tuolle talletuskatolle, niin koko sijoitustilin vesittäminen tulevaisuudessa on täysin mahdollinen kauhuskenaario. Saattaa siis käydä samoin kuin PS-tilille.