Yksi kestoaiheita sijoitusaiheisilla keskustelufoorumeilla on kysymys sijoittamisen vaikeudesta tai helppoudesta. Sijoituskansa on jakautunut selkeästi kahteen koulukuntaan.
Sijoitusharrastajat tuntuvat jakautuvan selkeästi kahteen koulukuntaan; niihin joiden mielestä sijoittaminen on helppoa ja niihin, joiden mielestä se on paitsi vaikeaa niin myös vaarallista ja riskialtista.
SalkunRakentajan julkaisi tällä viikolla sijoituskirjailija Mika Hyttisen haastattelun, jossa Hyttinen totesi sijoittamisen vaikeaksi.
”Sijoittaminen ei ole helppoa eikä hauskaa”, Hyttinen kiteytti näkemyksensä.
Ne jotka pitävät sijoittamista helppona, tuovat yleensä esille esimerkin indeksisijoittamisesta. Jos sijoittaja laittaa vaikkapa 100 euroa kuukausipalkastaan säännöllisesti kulupihiin indeksirahastoon tai ETF:ään, ei sijoittaminen voi yksinkertaisesti olla vaikeaa. Kuukausisäästäminen tasaa kurssivaihtelut ja poistaa ajallisen hajauttamisen tuoman haasteen. Indeksirahaston tai ETF:n avulla välttyy myös esiemerkiksi osakevalinnan vaikeudelta.
Sijoittamisen vaikeutta korostavat sijoittajat puolestaan painottavat, että indeksisijoittaminenkin on näkemyksen ottamista ja sisältää riskejä. Esimerkiksi Helsingin pörssiin indeksirahaston sijoittaminen tarkoittaa väistämättä näkemyksen ottamista ainakin markkinasta ja omaisuuslajista. Mikään ei takaa, että valittu omaisuuslaji ja markkina olisi se järkevin vaihtoehto.
Yksi tärkeä peruskysymys kertoo, kuinka vaikeaa sijoittaminen on
Keskusteluissa tulee esiin myös usein näkemys siitä, mikä on osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto. Sijoittamisen helppoutta korostavat sijoittajat tuovat usein esille sen, että pitkällä aikavälillä osakemarkkinat ovat tuottaneet seitsemän prosentin tuoton. Sijoittamisen vaikeuden korostajat esittävät puolestaan klassisen vastaväitteen: historia ei ole tae tulevasta.
Kysymys sijoittamisen vaikeudesta on kuitenkin hedelmätön, jos ei ensin oteta kantaa yhteen peruskysymykseen.
Se peruskysymys on yksinkertaisuudessaan tämä: mikä on sijoittajan tavoite sijoittamisessa? Tavoitteet nimittäin hyvin pitkälle määrittävät sen, kuinka vaikeaa sijoittaminen on. Kysymyksen voi esittää myös hieman täsmällisemmin rahoitusteorian käsitteiden avulla. Tällöin kysymys on tämä: tavoitteleeko sijoittaja ylituottoa vai tyytyykö hän markkinatuottoon?
On hyvin paljon eri asia sijoittaa vaikkapa säännöllisesti Helsingin pörssin markkinatuottoa seuraavaan indeksirahastoon tai ETF:ään, kuin pyrkiä saamaan kovempaa riskikorjattua tuottoa kuin mitä Helsingin pörssi tarjoaa.
Vaikeusastetta tulee kosolti lisää myös silloin, kun sijoittaja yrittää päästä vaikkapa Helsingin pörssin riskikorjattua tuottoa parempiin tuloksiin muilla osakemarkkinoilla tai muilla omaisuuslajeilla. Jos sijoittaja ottaa avuksi johdannaisinstrumentit, nousee vaikeusaste ja riskit vielä toiseen potenssiin.
Juuri ylituoton tavoittelu tuo mukanaan mitä moninaisimpia haasteita, joita markkinatuoton tavoittelija voi huoletta unohtaa.
Ylituottoa metsästävä sijoittaja joutuu tekemään osakepoimintaa tai hän joutuu miettimään tutun kotimarkkinan osakeindeksille vaihtoehtoisia markkinoita tai jopa vaihtoehtoisia omaisuuslajeja. Hän seuraa tunnuslukuja, lukee osavuosikatsauksia ja analyytikoiden suosituksia, seuraa markkinatilannetta, tutustuu yhtiöiden tuottoajureihin ja vertailee yhtiöitä niiden verrokkeihin. Syvällisimmillään ylituoton metsästäjä tutustuu yritysjohdon toimintaan ja saavutuksiin tai tekee itse yrityksen arvonmäärityksiä DCF- tai EVA-laskelmilla.
Osakesijoittaja joutuu ottamaan väistämättä kantaa siis mitä moninaisimpiin asioihin, joita on listattu esimerkiksi tässä blogikirjoituksessa.
Lisäksi akateemisessa rahoitustutkimuksessa on toistettu jo lähes kyllästymiseen asti osakepoiminnan ylituoton vaikeutta ja lähestulkoon mahdottomuutta. Kun sijoitusammattilaiset eivät analyytikkoarmeijansa avulla pysty saavuttamaan kestävästi ylituottoa, miksi yksittäinen sjoittaja, jolla usein on vähäisemmät resurssit analyysiin, siihen pystyisi?
Rikastuminen ei ole helppoa
Tavoitteiden merkitystä sijoittamisen vaikeudessa korostaa myös Rahaa ja rakkautta -sijoitusblogin ylläpitäjä Matias Savolainen.
Facebookin Sijoituskerho –ryhmässä Savolainen kommentoi SalkunRakentajan Mika Hyttisen haastatteluun liittyvässä postauksessa kysymystä sijoittamisen vaikeudesta.
Sijoittamisesta ja oman talouden kehittämisestä käytävässä keskustelussa usein unohdetaan puhua siitä mihin toimilla tähdätään. Olisi helpompaa ensin luoda viitekehys asialle, sillä se mikä toisessa tilanteessa on totta voi olla hyvin totuudenvastaista toisessa.
Keskustelu muuttuu astetta älykkäämmäksi, kun huomioidaan mihin sijoitustoiminnalla tähdätään. Oman talouden tavoitteet voidaan jakaa yksinkertaistaen kolmeen:
1. taloudellinen turva ja tasapaino
2. Taloudellinen riippumattomuus
3. RikkausSijoittamista, joka tähtää asteittaiseen oman talouden tasapainon ja taloudellisen turvan luomiseen, voidaan mielestäni kutsua helpoksi. Sen on tarkoitus olla automatisoitua ja tylsää. Tähän soveltuu hyvin kuukausisäästäminen esimerkiksi indeksirahastoon tai muuhun omaksi kokemaansa kohteeseen.
Taloudellisen riippumattomuuden eriasteinen saavuttaminen onkin hyvin paljon vaikeampaa ja tarvitsee lähtökohtaisesti huomattavasti enemmän aikaa. Moni voi elämänsä aikana parantaa omaa taloudellista riippumattomuuttaan, mutta pääseminen tilaan, jossa elättää itsensä sijoitustoiminnan tuotoilla on valtaosalle lähes utopiaa. Useimmiten tarvittava pääomamäärä ylittää realismin ja vaadittava taitotaso ylittää osaamisen tason.
Rikastuminen (terminä hieman huono) vaatii luonnollisesti huomattavasti enemmän kuin kumpikaan edeltäneistä.
Asia on hieman kuin murtomaahiihto. Useimmat voivat oppia harrastehiihtelemään, mutta eriasteinen menestyminen kilpatasolla vaatii systemaattista kunnon ja tekniikan harjoittelua. Moni pystyisi pääsemään paikallissarjatasoiseksi, jos oikein tärkeänä sitä pitäisi, mutta tästä ylöspäin pääsy on useimmille täysin tekemätön paikka. Jokainen voi unelmoida olevansa hyvä hiihtäjä, mutta unelmien ja nykytilan välissä on realismi.
Tuohon ei ole mitään lisättävää.
