Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti haluaisi pitkäjännitteisen suunnitelman Suomen kireän tuloverotuksen alentamiseksi.
Palkkojen verotus on Suomessa kansainvälisesti katsoen sitä kireämpää, mitä suuremmat ovat palkansaajan tulot, kertoo Veronmaksajain Keskusliiton kansainvälinen palkkaverovertailu. Palkansaajan veroprosentti on matalimmalla, eli 28 000 euron vuosittaisella palkkatasolla, hieman eurooppalaisten vertailumaiden keskiarvoa kevyempi. Verotus kiristyy kuitenkin nopeasti palkansaajan tulojen noustessa.
Suomalaista keskipalkkaa eli 43 000 euroa vuodessa ansaitsevan veroprosentti on 2,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Euroopan vertailumaissa keskimäärin. Korkein veroprosentti on tällä tulotasolla Belgiassa.
Kaikkein suurituloisimmalla palkkatasolla marginaaliveroprosentti on kolmanneksi korkein Ruotsin ja Belgian jälkeen. Vertailun suurituloisinta, 140 000 euroa vuodessa ansaitsevaa palkansaajaa verotetaan Suomessa 6,9 prosenttiyksikköä ankarammin kuin muissa Euroopan vertailumaissa keskimäärin.
Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki pitää Suomen verokarhua jo liian ahneena.
”Suomessa verotus on kireää, koska julkiset menot ovat niin suuret. Osin kyseessä on tasa-arvoisia mahdollisuuksia luovan ja perustoimeentulosta huolehtivan hyvinvointiyhteiskunnan ominaisuus, mutta liian suuri osa hukkuu tehottomaan verojen käyttöön”, Kotamäki toteaa Verkkouutisten artikkelissaan.
Ekonomistin mielestä ainut kestävä mahdollisuus alentaa veroastetta on julkisten menojen leikkaaminen. Päättäjille tämä on kuitenkin vaikeaa, kun edes noususuhdanteen huipussa vain harvalle tulee mieleen, että nyt jos koskaan niitä julkisia menoja kannattaisi vähentää, Kotamäki harmittelee.
Monet tuntuvat Kotamäen mukaan ajattelevan, ettei verotuksella ole haittavaikutuksia.
”On ehdotettu, että kestävyysvajekin hoidetaan verotusta kiristämällä. Miksi edes miettiä vaihtoehtoja?”
Suomessa julkisen sektorin tehtävä on ekonomistin mukaan hämärtynyt. Verotus nähdään jonkinlaisena automaattina, jonka vipua voi vetää ja tarvittava rahoitus enemmän tai vähemmän järkeviin hankkeisiin varmistuu käden käänteessä.
”Veroautomaattiajattelu ei ole pelkästään pitemmän päälle huonoa talouspolitiikkaa, mutta myös epäreilua niitä kohtaan, joihin verot kohdistuvat. Ennen pitkää järjestelmän hyväksyttävyys alkaa kärsiä äänestäjienkin silmissä”, Kotamäki toteaa
Kotamäen mielestä Suomeen tarvittaisiin pitkäjänteinen, hallituskaudet ylittävä suunnitelma veroasteen, erityisesti työn veroasteen alentamiseksi.
”Joskus poliitikkojen käsien sitominen etukäteen on ainut tehokas keino jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Muuten päivän politiikka ja neljän vuoden vaalisykli ajaa asioiden edelle.”
”Suomessa verotus on kireää, koska julkiset menot ovat niin suuret..”
Julkiset menot puolestaan ovat suuret kahdesta syystä. Tai oikeastaan syitä on vain yksi eli vallalla oleva politiikka(vas), mutta mekanismeja on kaksi:
1. Julkistalous työllistää valtavan määrän ihmisiä. Vaikka palvelujen pyörittämiseen tarvitaan heistä vain pientä osaa, heillä kaikilla on äänioikeus
2. Vielä suurempi osa ihmisistä elää yhteiskunnan rahoilla, joista rahoista päättää ja jotka heille jakaa julkinen valta. Myös näillä ihmisillä on äänioikeus.
Tätä vipuvaikutusta vielä lisää se mitä toveri Andersson tuossa viereisessä kuvassa ainakin äsken vielä lupasi: Jos äänestätte vassareita, saatte palkkioksi koko loppuelämänne ajan 800 euroa kuussa, tietenkin indeksillä korotettuna.
Niinpä tämä tie eli julkisen pöhöpaiseen puhkaisu on loppuun kuljettu ennenkuin se edes kannattaa aloittaa. Demokratiassa toimivat ratkaisut äänestetään aina kumoon jos suuri joukko turhakkeita ja loiseläjiä(tekninen termi, ei ihmisarvoa loukkaava) alkaa pelätä ilmaisen lounaansa puolesta.
Onneksi on parempiakin tapoja joista se yksinkertaisin lienee pääomatulojen hankkiminen. Siihen puolestaan yksinkertaisin tapa, joskaan ei kovin yksinkertainen, on osakeyhtiön perustaminen, joka laskuttaa työnantajaa siitä työstä, johon asianomaisella yhtiömiehellä on pätevyys.
Kuvio vaatii yksityiskohtien tuntemista ja sudenkuoppien välttämistä, joista kuopista 99% on kaivanut tietenkin veli Verottaja. Niinpä lakimiehen konsultaatio ei ole pahitteeksi, jos aikoo lisätä nettoansiotaan jakamalla esim 100 000 euron vuosiansiot puoliksi palkka- ja puoliksi pääomatuloiksi.
Tätä varten eli pienyritysten perustamiseksi Keskuskauppakamari voisi alkaa tarjota konsultaatioapua sen sijaan että lyödään päätä seinään korkean palkkaveron betonimuuria vasten. Veli Verottaja yhdessä Antti-sedän ja Li-tädin kanssa tietenkin kiristävät ruuvia ja lyövät pökköä verohelvetin pesään, mutta Kauppakamarin verolakimiehille kierot verotulkinnat, kuten VML 28§, lienevät jo arkipäivää.
Pallo on nyt Keskuskauppakamarin ekonomisteilla.
Verottaja ja vasemmisto sensijaan eivät osaa pelata. He yksinkertaisesti konfiskeeraavat pelivälineen eli palkannauttijan rahat aina kun heille siihen esim. VML 28§:n nimissä mahdollisuus tarjoutuu.
PS
(Arvoisa moderaattori on ystävällinen ja deletoimisen sijasta palauttaa kirjoituksen moitteiden kera, jos se katsotaan vihapuheeksi tai loukkaavan jonkun kunniaa tai tekijänoikeuksia.
Asiallinen palaute olisi samalla ensimmäinen kerta suomalaisen journalismin historiassa, kun viestin poistaminen ylipäänsä perustellaan)