Perinteinen portfolio, jossa on 60 prosenttia osakkeita ja 40 prosenttia korkotuotteita, on nykytilanteessa tuotto-riskisuhteeltaan epähoukutteleva vaihtoehto pitkän sijoitushorisontin omaavalle sijoittajalle.
Sijoittajan tuottomahdollisuuteen kehittyneillä korkomarkkinoilla vaikuttaa spekulointi jälkimarkkinahintojen ja niihin vaikuttavien tekijöiden kuten korkotason muutosten ja luottoriskipreemioiden ympärillä. Osta ja pidä -sijoittajalle korkotuotteet eivät sitä vastoin tarjoa nykytilanteessa houkuttelevia mahdollisuuksia suhteessa muihin omaisuusluokkiin.
Siitä huolimatta on edelleen perusteltua erityisesti hajautushyödyn näkökulmasta, että sijoittajalla on pääomia myös korkotuotteissa.
Korkorahastot ovat yleensä yksityissijoittajalle kustannustehokkain vaihtoehto päästä mukaan hajautetusti korkomarkkinoille.
Korkorahastot luokitellaan niiden aktiivisuuden, maturiteetin, luottoriskin ja maantieteellisen jakauman perusteella
Korkorahastoja on osakerahastojen tavoin passiivisia ja aktiivisia. Passiivisen korkorahaston tuottokehitys seuraa valittua korkoindeksiä. Aktiivisesti hoidetun korkorahaston salkunhoitajan tavoitteena on voittaa tuoton osalta vertailuindeksi.
Korkorahastot luokitellaan myös rahaston sisältämien korkotuotteiden mukaan. Lyhyitä juoksuajaltaan maksimissaan vuoden pituisia korkotuotteita sisältäviä rahastoja kutsutaan rahamarkkinarahastoiksi tai lyhyen koron rahastoiksi.
Juoksuajaltaan yli vuoden lainainstrumentteja sisältäviä korkorahastoja ovat pitkän koron rahastot. Pitkän koron rahastot sisältävät yleensä yrityslainoja tai valtionlainoja.
Korkorahastot luokitellaan myös luottoluokituksen ja maantieteellisen jakauman perusteella.
Korkorahastot jaetaan tyypillisesti luottoluokituksen mukaan vakavaraisiin investment grade -luottoluokituksen joukkolainoja sisältäviin rahastoihin ja spekulatiivisempiin high yield -luottoluokituksen joukkolainoja sisältäviin rahastoihin.
High yield -luokka tarkoittaa, että joukkolainan liikkeellelaskijan luottoluokitus on S&P:n ja Fitchin mukaan alle BBB tai Moody’sin alle Baa. Niitä korkeamman luottoluokituksen lainat ovat luottoriskiltään investment grade -tasoa.
Korkorahastojen valinnassa huomioitavia tekijöitä
Sijoittaja huomioi oman sijoitusprofiilinsa ja miettii sen perusteella sopivan korkosijoitusten allokaation portfoliossa. Korkosijoitusten hajauttaminen on osakesijoitusten tavoin tärkeässä roolissa osana sijoittajan portfolion riskienhallintaa.
Vaikka korkotaso on tällä hetkellä historiallisen matala, on korkotason suunnan ennustaminen kaikkea muuta kuin helppoa. Sen vuoksi sijoittaja valitsee salkkuunsa juoksuajan osalta sekä lyhyitä että pitkiä korkotuotteita. Niiden tavoitteena on hajauttaa sijoittajan korkoriskiä ja mahdollisesti päästä hyötymään korkotason muutoksista.
Korkorahaston korkoriskiä mitataan rahaston keskimääräisellä duraatiolla. Korkorahastojen yhteydessä käytetään yleisesti kahta eri duraation mittaria, jotka ovat Macaulayn duraatio ja modifioitu duraatio.
Macaulayn duraatio on rahaston sisältämien sijoitusinstrumenteista saatavien kassavirtojen painotettu keskiarvo. Modifioitu duraatio mittaa sitä vastoin rahaston arvon muutosta, jos korkotaso laskee tai nousee 100 korkopisteellä eli yhdellä prosentilla.
Korkorahastoihin liittyy myös rahaston korkoinstrumenttien liikkeellelaskijan luottoriski, joskin yksittäisten liikkeellelaskijoiden luottoriski on korkorahastoissa yleensä hyvin hajautettu.
Yksittäisessä yrityslainassa tai valtionlainassa luottoriski on todennäköisyys sille, että joukkolainan liikkeellelaskija ei kykene suoriutumaan maksuistaan, sekä toisaalta sijoittajan tappio tilanteessa, jossa maksukyvyttömyys on tosiasia.
Korkean luottoluokituksen lainoja sisältävien luottoriski on huomattavasti matalampi kuin matalan luottoluokituksen lainojen luottoriski. Näin ollen korkean luottoluokituksen lainoja sisältävien rahastojen analysointi painottuu korkoriskin arviointiin. Spekulatiivisempien high yield -luottoluokituksen rahastojen analysoinnissa sitä vastoin luottoriskianalyysin merkitys on luonnollisesti suurempi.
Sijoittajan tehtävä on hajauttaa luottoriskiä valitsemalla erilaisia rahastoja niiden sisältämien korkotuotteiden keskimääräisen luottoriskin suhteen. Hajautuksen ansiosta sijoittaja voi mahdollisesti hyötyä luottoriskipreemioiden kaventumisesta, mutta toisaalta suojata salkkua luottoriskipreemioiden leventymistä vastaan.
Korkorahaston sisältämien instrumenttien maantieteellinen jakauma on lisäksi korkosijoitusten hajauttamisessa tärkeässä roolissa, sillä vaikka länsimaiden korkotason kehityksessä on ollut vahva korrelaatio pitkällä aikavälillä, pienentää maantieteellinen hajautus riskiä erityisesti lyhyellä aikavälillä. Hajautushyöty paranee merkittävästi jos sijoittaja allokoi pääomia myös kehittyvien maiden korkomarkkinoille.
