Fitch muutti Suomen luokituksen näkymät negatiivisiksi jo viime vuoden elokuussa.
Fitch perustelee päätöstään muun muassa sillä, että Suomella on korkea ja kasvava valtionvelka, jatkuva julkisen talouden alijäämä sekä puutteelliset julkisen talouden vakauttamistoimet.
Suomen valtion korkea velkaantuneisuus jatkaa kasvuaan, eikä Fitch odota riittäviä sopeutustoimia vakaannuttamaan velkaa keskipitkällä aikavälillä.
”Arvioimme, että julkisen talouden velkasuhde nousee 86,3 prosenttiin BKT:sta vuonna 2025, kun se oli 82,1 prosenttia vuonna 2024, eli selvästi yli ’AA’-luokituksen mediaanin, joka on 49,4 prosenttia. Velkasuhteen odotetaan jatkavan kasvua ja ylittävän 90 prosenttia vuoteen 2029 mennessä”, Fitch toteaa raportissaan.
Suomen viimeaikainen talouskasvu on ollut EU:n heikoimpien joukossa, sillä bruttokansantuote on lähes samalla tasolla kuin vuonna 2019, kun taas EU:ssa keskimääräinen kumulatiivinen kasvu on ollut viisi prosenttia.
Fitch odottaa Suomen talouden kasvavan 0,9 prosenttia vuonna 2025, kun yksityinen kulutus vähitellen elpyy inflaation hidastuessa ja reaalitulojen noustessa, vaikkakin kasvu jää rajalliseksi korkean työttömyyden ja heikon luottamuksen vuoksi.
Investointien luottoluokittaja odottaa piristyvän rahoitusympäristön helpottuessa sekä energia-, teknologia- ja puolustussektoreiden menojen kasvaessa, mutta vaisu yritysten luottamus rajoittaa edelleen elpymistä ja asuinrakentaminen pysyy vaimeana.
Luottoluokituksen lasku ei tullut yllätyksenä, sanoo valtiovarainministeri Riikka Purra.
”Julkinen taloutemme on huonommassa kunnossa kuin vertailuryhmän mailla, ja taloutemme kasvaa muita hitaammin. Olemme huolestuttavalla uralla. Fitch kiinnittää huomiota julkisten menojen korkeaan tasoon eikä pidä hallituksen tekemiä sopeutustoimia riittävinä velkatason vakauttamiseksi. Kyse on pidempään jatkuneesta kehityksestä, jonka suuntaa tämän hallituskauden toimet eivät ole riittäneet muuttamaan”, Purra sanoo.
Purra on pitänyt esillä julkisen talouden heikkoa tilannetta jo pitkään.
”Sanoin kesäkuussa tiedotustilaisuudessani, että julkista taloutta pitää vielä sopeuttaa noin miljardilla eurolla. Aion nostaa julkisen talouden vahvistamisen jälleen esille budjettineuvotteluissa.”
Purran mukaan Suomi ei voi jäädä odottamaan lisäsopeutusten kanssa.
”Sopeutustoimia pitää kuitenkin jatkaa usean hallituskauden ajan, jotta velkasuhde kääntyy laskuun.”
Suomen luottoluokitukset olivat aiemmin samalla tasolla, mutta nyt Fitchin luokitus on yhden pykälän muita heikompi. Suomella on sopimus luokituksesta myös Moody’sin kanssa, ja sen luokitus on asteikon toiseksi korkein (Aa1). Myös S&P Globalin luokitus on toiseksi korkein (AA+). Molemmissa näkymät ovat vakaat.
Valtiot ovat luovuttaneet rahan luontioikeuden yksityisille liikepankeille. Tämä tarkoittaa sitä, että rahan kierto alkaa vasta sitten, kun joku on mennyt pankkiin ja lainannut sen sieltä. Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitomenettelyllä tyhjästä.
Kun pankki lainaa vain lainasopimuksessa olevan summan, mistä korot maksetaan? Korot maksetaan omasta tai jonkun muun lainaamasta rahasta. Tämä tapahtuu täysin riippumatta siitä, miten raha ansaittiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat ottaneet lainaa eilen tai tänään, ovat velan takaisinmaksussa riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.
Pankkiin on siis korkojen vuoksi palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on lainattu, ja samalla tämä raha kuolettuu eli katoaa kierrosta. Tämä on velkapyramidiponzi.
Mutta ilman velkaa ei ole rahaa ja ilman rahaa ei ole taloutta. Tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa, vaan pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata korolla. Myös vientitulot ovat ulkomailla jonkun pankkitiskin yli ottamaa velkaa – me kilpailemme muiden maiden kanssa saadaksemme sen rahan hetkeksi haltuumme. Mutta vientitulomme ovat jo vuosien ajan kumoutuneet tuontimenoihin.
Nykyisessä rahajärjestelmässämme ei ole siis näiden mekanismien takia olemassa sellaista määrää työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä, veronkorotuksia, eläkeikien nostoja, taloudellista integraatiota, palkkojen alentamista ja kilpailukyvyn kasvattamista, joilla tästä taloudellisesta ahdingosta voitaisiin nousta. Toivoisin jokaisen suomalaisen – kansanedustajia myöten – ymmärtävän tämän.
Nykyistä velkamäärää on mahdoton maksaa koskaan takaisin (vientitulot auttavat siinä, mutta ne kumoutuvat tuontimenoihin). Tämän järjestelmän oikea nimi on orjuus.
Nykyinen taloudellinen ahdinko johtuu velkasaturaatiosta eli siitä, kun lainanhoitokulut syövät liikaa elämiseen jäävästä rahasta, eikä juuri kukaan halua tai kykene ottamaan lisää velkaa, vaikka tämä on koko järjestelmän toiminnan ydinehto. On siis vain täsmälleen yksi ongelma, ja se on rahan syntymekanismi. Mitään muuta ongelmaa ei ole. Kaikki muut taloudelliset ongelmat ovat vain oireita tästä. Paranna sairaus, niin oireet katoavat.
Raha- ja pankkijärjestelmämme on yksityinen kansainvälinen järjestelmä, joten se ei ole osa yhteiskuntaamme. Rahamme tulee kiertoon vain ottamalla sitä pankeista lainaksi. Pankit eivät lainaa talletustileillä olevia rahoja vaan luovat lainoja myöntäessään aivan uutta rahaa tyhjästä, pelkkänä kirjanpitotoimena. Korkojen vuoksi yhteiskunnassa on aina pankeille takaisin maksettavaa (velka + korko) enemmän kuin rahaa on olemassa (velka); korkoonhan ei erikseen luoda rahaa. Tämä synnyttää kroonisen rahanpuutteen. Korko-osaa ei, kokonaisuutena katsoen, voida koskaan maksaa (ne, jotka siinä onnistuvat, maksavat korko-osuutensa toisten velkapääomista, jotka virtaavat täällä rahoinamme, ja tulevat siten lisänneeksi yhteiskunnan rahanpuutetta), ja koska velat ja korot kuitenkin on pakko maksaa, joudutaan turvautumaan jatkuvaan lisälainanottoon. Tämä johtaa velkataakan jatkuvaan kasvuun. Kasvu on jopa eksponentiaalista (yhä jyrkemmin kiihtyvää), koska korkoa kertyy korkoa korolle -periaatteella. Siksi myös velkataakka kasvaa nopeammin kuin kierrossa olevan rahan määrä.
Raha- ja pankkijärjestelmää on vaihdettava. Rahanluontioikeus on siirrettävä omalle valtiollemme. Valtio luo rahaa a) korottomasti omiin menoihinsa (korotonta rahaa virtaa kiertoon) ja b) korollisina lainoina pankeille ja isoille yksityisille yhtiöille ja korottomina lainoina paikallishallinnolle ja harkinnan mukaan teollisuudelle. Pankit toteuttavat yksityistä lainoitusta lainaamalla eteenpäin asiakkaiden talletustileillä olevia rahoja ja omia tuottojaan. Jos näiden määrä joskus osoittautuu riittämättömäksi, ne voivat ottaa mainittua lainaa valtiolta. Valtion lainoille määrätään korkokatto, jolloin pankkien korotkaan eivät nouse korkealle. Paikallishallinto tarvitsee korotonta lainoitusta yleisten töiden toteuttamiseksi, ja siksi paikallisverotus säilyy, kuitenkin pienempänä, koska korkoja ei ole.