Valtion tarkastusvirasto: Valtion menokuri lipsui tarpeettomasti Marinin hallituksen aikana

Edellinen Sannan Marinin hallitus luopui valtion budjetointia rajoittavista finanssipoliittisista säännöistä vuonna 2020 väliaikaisesti koronapandemiaan vedoten. Sen tuloksena Suomessa valtion budjetin menotaso nousi voimakkaasti, koronakriisiin liittymättömiin kohteisiin ohjattiin pysyviä menolisäyksiä.

Määrärahataso mitoitettiin koronakriisin aikana kuitenkin tarpeettoman korkealle, kertoo Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) raportissaan. Se näkyi käyttämättä jääneiden ja siirtyvien määrärahojen kasvuna.

VTV:n raportissa kuvataan systemaattisesti, miten valtion budjetin menolisäyksiä kohdennettiin. Lisäksi siinä arvioidaan, miten määrärahoja mitoitettiin ja verrataan tätä siihen, miten näitä varoja todellisuudessa käytettiin.

Koronapandemian menolisäykset olivat kokoluokaltaan ennennäkemättömän suuria.

Hallitus nosti menotason vuosina 2020–2023 keskimäärin noin 10 miljardia euroa korkeammalla kuin mitä hallitus oli ennen pandemiaa suunnitellut. Tästä kertyi vuosina 2020–2023 yhteensä noin 41 miljardia euroa lisämenoja.

Silti tarjolla on ollut vain niukasti tietoa siitä, mihin menolisäykset kohdentuivat, VTV toteaa.

Vuonna 2020 hallitus nosti valtion budjetin menotasoa koronapandemiaan vedoten noin yhdeksän miljardia euroa korkeammalle kuin mitä menojen tavanomainen kasvutrendi olisi ollut. Noin 70 prosenttia näistä menolisäyksistä kohdentui koronakriisin hoitoon.

Vuodesta 2021 eteenpäin alkoivat korostua koronakriisiin liittymättömät menolisäykset, jotka nostivat menotason pysyvästi korkeammalle tasolle. VTV:n mukaan nämä lisäykset kohdentuivat muun muassa kuntatalouden tukemiseen, valtionhallinnon toimintamenoihin ja puolustusmenoihin.

Määrärahojen ylimitoitus on riski

Menomäärärahataso ylimitoitettiin vuosina 2020–2023, eli määrärahoja budjetoitiin enemmän kuin oli välttämätöntä. Tämä näkyi käyttämättä jääneiden ja siirtyvien määrärahojen laaja-alaisena kasvuna Suomessa, VTV toteaa.

Vuosina 2020–2021 ylimitoituksen kasvu johtui pandemian aikana tehdyistä uusista menolisäyksistä, jotka lisäsivät käyttämättä jääneiden ja siirtyvien määrärahojen osuutta tilastollisesti merkitsevällä ja laaja-alaisella tavalla keskimäärin noin neljä prosenttiyksiköllä.

VTV:n mukaan vuosina 2022–2023 käyttämättä jääneiden ja siirtyneiden määrärahojen kasvu selittyy sillä, että vuosina 2020–2021 saavutettu korkea taso periytyi seuraaville vuosille.

VTV varoittaa, että määrärahojen ylimitoitus voi pitkällä aikavälillä muodostaa riskin julkisen talouden kestävyyden kannalta etenkin, jos budjetoitujen menojen kasvu realisoituu käytöksi.

Finanssipolitiikan valvonnan raportin mukaan paluu finanssipoliittisten sääntöjen edellyttämään tiukemman finanssipolitiikan harjoittamiseen ei onnistunut kriisiolojen jälkeen.

Keskeinen oppi on, että finanssipoliittisista säännöistä poikkeaminen tulee jatkossa rajata selkeästi ja vain välttämättömiin kriisimenotarpeisiin ja että poikkeuslausekkeiden käyttöä tulee tarkentaa.

IMF soittaa hälytyskelloja

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan Suomen julkisen talouden tila on heikentynyt merkittävästi.

Julkisen talouden alijäämä kasvoi 1,5 prosenttia eli 4,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2024.

Julkisen talouden sopeutustoimista huolimatta alijäämä pysyy todennäköisesti jokseenkin muuttumattomana vuonna 2025, mikä johtuu julkisten tulojen heikosta kasvusta, puolustusmenojen lisäyksestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen aiheuttamista menopaineista.

Joitakin sopeutustoimia on odotettavissa myös ensi vuonna, mikä on IMF:n mukaan tervetullutta. Julkisen talouden alijäämä pysyy kuitenkin suurena keskipitkällä aikavälillä, ja Suomen julkinen velka suhteessa BKT:hen lähenee 95 prosenttia vuosikymmenen loppuun mennessä.

IMF patistaa Suomea uusiin ja isoihin julkisen sektorin säästöihin.

Järjestön mielestä julkisen talouden sopeutustoimia on lisättävä, jotta julkinen velka saadaan laskusuuntaan. Viranomaisten olisi pyrittävä vakauttamaan julkista taloutta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä tarkoittaa 1,5 miljardia euroa vuosittain, kunnes julkisen talouden rahoitusasema tasapainottuu ja julkinen velka alkaa
supistua.