Sijoittajalle tarjolla olevien palveluiden lukumäärä on kasvanut. Markka-aikana jo pelkkä kurssiriski oli sitä luokkaa, että sijoittajan oli helpointa sijoittaa vain ja ainoastaan Suomeen. Aikana ennen nettiä tiedon saaminen oli vaikeampaa, suora sijoittaminen oli hankalaa ja sijoitusten hoitamiseksi piti mennä pankin konttoriin.
Nyt asiat ovat toisin. Tietoa on saatavilla napin painalluksella ja kotisohvalta käsin voi sijoituksia hoitaa tuosta vaan sen kummempia neuvotteluaikoja varaamatta. Periaatteessa sijoittajilla on siis käsissään paremmat ajat kuin ennen.
Euro mahdollistaa sijoittamisen Eurooppaan valuuttaa vaihtamatta. Euro on myös paljon vakaampi kuin mitä markka aikoinaan, mikä on omiaan vähentämään myös globaaleihin osakkeisiin liittyvää valuuttakurssiriskiä. Kaiken tämän seurauksena sijoitusten maantieteellinen hajauttaminen on entistä helpompaa ja järkevämpää.
Sijoitustuotteita on myös tarjolla entistä enemmän. Pari vuosikymmentä sitten ei sijoittajan tarvinnut miettiä aktiivisen tai passiivisen tuotteen välillä, koska ensimmäinen Helsinkiin listattu ETF-rahasto listattiin vasta vuonna 2002. Nykyään voi valita aktiivisen osakerahaston tai passiivisen osakerahaston tai kiinteistöihin sijoittavan erikoisrahaston tai perinteisen korkorahaston.
Vaihtoehdot eivät lopu siihen, vaan tarjolla on lisäksi, smart beta -rahastoja, useat yritykset yhdistäviä laina-alustoja, helposti saatavilla olevia vivutettuja tuotteita, vuokra-asuntoja, metsärahastoja ja vieläpä kryptovaluuttoja.
Sijoittaminen on entistä monipuolisempaa niin hyvässä kuin pahassa
Sijoittajalla on siis pullat hyvin uunissa. Sijoitukset on helppo hajauttaa niin maantieteellisesti, ajallisesti, kuin tuotteellisestikin.
Ongelmaksi muodostuu valinnan vaikeus ja se ei ihan pieni ongelma olekaan. Otetaan esimerkkinä periaatteessa helppo passiivinen osakesijoittaminen. Sen kuin valitsee indeksin ja se on sitten siinä. Mutta siis minkä indeksin?
Maailmalta löytyy yli 500 osakemarkkinoihin liittyvää indeksiä. Näistä ainoastaan kaksi indeksiä liittyy Helsingin pörssiin. Indeksejä on siis todella paljon tarjolla.
Tekeekö vaihtoehtojen runsaus onnettomaksi?
Valinnan vaikeus ei ole ainoa ongelma. Moniin valintoihin sisältyy myös onnettomuuden ongelma. Asiaa voi valaista suklaan esimerkillä, ja kyllä, pohtia onko suklaalla ja sijoittamisella mitään tekemistä keskenään.
Sheena Iyengar ja Mark Lepper tutkivat klassikoksi muodostuneessa tieteellisessä artikkelissaan miten valintojen lukumäärä ihmisiin vaikuttaa. Yhtenä kokeena tehtiin suklaatesti. Toinen ryhmä saa valita suklaan 30:sta eri vaihtoehdosta ja toinen kuudesta eri vaihtoehdosta.
Ryhmä, jolla oli enemmän vaihtoehtoja, nautti enemmän itse valintaprosessista. Koettiin kivemmaksi tehdä valinta 30 erilaisen suklaan joukosta, kuin vain kuuden kappaleen joukosta.
Tämä suuremman valinnanvapauden saanut ryhmä oli kuitenkin tyytymättömämpi ja katuvaisempi valitsemaansa suklaaseen. Valittu suklaa oli siis pettymys. Onhan paljon todennäköisempää valita väärä suklaa suuresta määrästä vaihtoehtoja.
Eikä kyse vaikuta olevan yhdestä kokeesta, vaan näyttää siltä, että kapeammat valinnan mahdollisuudet ovat muutenkin omiaan synnyttämään onnellisuuden tunnetta. Ihmiset haluavat paljon vaihtoehtoja, mutta he tulevat onnellisemmiksi harvemmalla määrällä vaihtoehtoja, kuten alla olevasta videosta näkyy kohdasta 15 minuuttia.
Suunnitelmallisuus on sijoittamisessa hyvä lähtökohta. Suunnitelmallisuus voi tarkoittaa esimerkiksi ajallista hajauttamista.
Ajallinen hajauttaminen tarkoittaa sitä, että ostopäätökset on tehty pitkälle ennakkoon ja sitten niistä pidetään kiinni. Osto tehdään suunnitelman mukaan siitä huolimatta, että osakkeen kurssi on laskenut. Osto tehdään suunnitelman mukaan siitäkin huolimatta, että osakkeen kurssi on noussut. Siinä ei arvota.
Laajemmassa mittakaavassa suunnitelmallisuus tarkoittaa sijoitussuunnitelmaa. Sitä, että on pohdittu omia sijoittamisen tavoitteita, allokaatiota, ja riskinsietokykyä. Sijoitussuunnitelman kautta sijoittaja voi etukäteen miettiä miten tulisi käyttäytyä esimerkiksi voimakkaan kurssilaskun tullessa kohdalla.
Sijoitusmaailmassa puhutaan ehkä liikaakin indeksin voittamisessa. Ikään kuin sijoittamisen tarkoitus olisi voittaa muut. Indeksejä on satoja ja erilaisia instrumenttejakin löytyy todella paljon. Aina löytyy joku, jolla on kovemmat tuotot. Mutta ehkä ”jos olisin sijoittanut kuin naapurin Jorma”-tyyppisistä mietinnöistä tulee vain paha mieli.
Eikö olisi olennaisempaa pohtia sellaisia kysymyksiä kuin ymmärsinkö sijoitusteni riskitason oikein? Sijoitinko oman riskinsietokykyni mukaisesti? Tai että pääsinkö säästämisen tavoitteeseeni? Tai oliko minulla sijoitussuunnitelma ja pysyinkö siinä? Ja ennen kaikkea, että sainko tuottoja ylipäätään, vai jätinkö rahat tilille inflaation syötäväksi?
