Onko asumistuesta tullut liian antelias ilmainen lounas, kun esimerkiksi monet opiskelija-asunnot eivät enää kelpaa opiskelijoille?
Asumistukimenot nousivat uuteen ennätykseen vuonna 2018. Palkkatuloja saavien yleisen asumistuen saajien määrä on kasvanut viime vuosina, kertoo Kela.
Kela maksoi asumistukia vuonna 2018 yhteensä 2 112 miljoonaa euroa, mikä on peräti viisi prosenttia edellisvuotta enemmän. Yleisen asumistuen menot olivat 1 489 miljoonaa euroa, ja kasvua edellisvuoteen oli 18 prosenttia. Eläkkeensaajan asumistuen menot kasvoivat kolme prosenttia ja ne olivat 600 miljoonaa euroa.
”Yleisen asumistuen menojen suurta kasvua selittää opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin syksyllä 2017. Vuosi 2018 oli ensimmäinen täysi vuosi, jolloin yleistä asumistukea maksettiin myös lapsettomille opiskelijoille”, sanoo pääsuunnittelija Heidi Kemppinen Kelan tilasto- ja tietovarastoryhmästä.
Kelan mukaan palkkatuloja saavien yleisen asumistuen saajaruokakuntien määrä on kasvanut viime vuosina. Vuoden 2014 lopussa yleistä asumistukea saaneista ruokakunnista 23 prosentilla oli huomioitu palkkatuloja tukea myönnettäessä. Vuoden 2018 lopussa vastaava osuus oli noussut jo 35 prosenttiin.
Hoasin soluasunnot eivät kelpaa opiskelijoille
Asumistukimenojen kasvu vaikuttaa myös ihmisten käyttäytymiseen asuntomarkkinoilla.
Sen osoittaa Helsingin Sanomien havainto HOAS:n eli Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön tarjoamien opiskelija-asuntojen heikosta kysynnästä. Hoasin Helsingin KIvikossa sijoitsevasta asunnosta joutuisi opiskelija itse maksamaan alhaisimmillaan vain vaivaiset 50 euroa.
Silti ketään ei tällainen halpa asuminen tunnu kiinnostavan, ja Hoas joutuu purkamaan yli tuhannen opiskelijan kodit Helsingin seudulta.
Vaikka Hoasin lähiöiden solut ovat erittäin edullisia, enemmistö opiskelijoista hakee yksiötä läheltä Helsingin keskustaa. Asuntosäätiö aikookin nyt luopua pääkaupunkiseudulla 750 soluasunnosta ja rakennuttaa 3 000 uutta yksiötä. Yhteensä soluasunnot voisivat toimia lähes 1 500 opiskelijan koteina.
Tyhjillään on HS:n mukaan ollut jo pidempään soluasuntoja, joissa 12,5 neliön solun vuokra on vaivaiset 240–260 euroa kuussa. Lisäksi Kela antaa 190 euroa asumistukea.
Asumistuki uudistui vuonna 2017
Opintotuen asumislisä korvattiin vuonna 2017 yleisellä asumistuella. Uudistuksen myötä antaa yksin asuvalle opiskelijalle annetaan nyt aiempaa enemmän tukea.
Elokuun alusta 2017 lähtien opiskelijat ovat saaneet yleistä asumistukea samoin ehdoin kuin muutkin. Tukea myönnettäessä ei siis huomioida opiskelukuukausia tai opintotuen enimmäisaikoja.
Hyväksyttäville asumismenoille on laissa asetettu ylärajat, joita kutsutaan enimmäisasumismenoiksi. Jos hyväksyttävien asumismenojen määrä on enimmäisasumismenoja suurempi, asumistuen määrää ei lasketa todellisten asumismenojen mukaan vaan enimmäisasumismenojen mukaan.
Enimmäisasumismenoihin vaikuttavat ruokakunnan koko ja asunnon sijaintikunta, ja ne ovat sidoksissa elinkustannusindeksiin.
Esimerkiksi kahden hengen ruokakunta voi saada Helsingissä asumistuke enimmillään lähes 597 euroa kuukaudessa. Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaallakin enimmillään lähes 574 euroa kuukaudessa. Näiden päälle tulevat sitten muut mahdolliset tuet, kuten opintotuki, työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki.
Onko asumistuki liian antelias?
Kun tukisummat ovat näin suuria, ei ole ihme, ettei soluasuminen kaukana Helsingin keskustasta enää kiinnosta.
On kuitenkin aiheellista kysyä, onko asumistuen korotus ollut onnistunut päätös, kun perinteiset soluasunnot eivät opiskelijoille kelpaa. Ei veronmaksajien rahoilla rahoitettava asumistuki saa tarjota niin hyviä oltavia, että se mahdollistaa perinteisten soluasuntojen hyljeksimisen.
Jokainen saa tietenkin itse päättää missä asuu, mutta kaikkia toiveita ei verovaroin pidä toteuttaa.
Tukimuutos herättää ihmetystä myös asuntosijoittamisen ammattilaisissa. Esimerkiksi asuntosijoittaja ja bloggaaja Harri Huru kommentoi Helsingin Sanomien uutista Twitterissä.
”Vähän ihmetyttää, että ensin tehdään tukimuutos, jolla siirretään opiskelijakysyntää jo valmiiksi eniten kysyttyyn yksiökantaan ja sitten ihmetellään pokkana, kun yksiövuokrat/tuet nousee eikä yhtään keksitä selitystä”, Huru kirjoittaa.
Samaa mieltä. Vähän ihmetyttää, että ensin tehdään tukimuutos, jolla siirretään opiskelijakysyntää jo valmiiksi eniten kysyttyyn yksiökantaan ja sitten ihmetellään pokkana, kun yksiövuokrat/tuet nousee eikä yhtään keksitä selitystä
— Harri Huru (@ostanasuntoja) 13. huhtikuuta 2019
Korjaus: Pääkaupunkiseudun asumistukien enimmäismäärät oli ilmoitettu virheellisen suuruisina. Virheelliset luvut olivat enimmäisasumismenoja, eivät enimmäistukia. Enimmäistuki on 80 prosenttia
enimmäisasumismenoista. Luvut korjattu 14.5.2019.
Nirso opiskelija
14.4.2019 at 00:46
Opiskelijat eivät ole mitään b-luokan kansaa joille “pitäisi välttää mikä tahansa kolo asuttavaksi”. Toisen asteen opinnot kestävät yleensä ainakin sen kolme vuotta, korkeakouluopinnot vieläkin kauemmin. Se on pitkä aika asua toisen/toisten useasti täysin tuntemattomien ihmisten kanssa samassa asunnossa. Vielä jos kemiat ei passaa yhtään yksiin. Omasta lähipiiristäni olen kuullut aika järkyttäviä kokemuksia. Ja nähnyt mitä se elämä näissä soluasunnoissa pahimmillaan todellisuudessa voi olla. Tällaisessa tilanteessa täysin oikeutetut valitukset asuinkumppanista soluasuntoa vuokranneelle taholle ovat useimmiten yhtä tyhjän kanssa. Olkoonkin että tämä toinen osapuoli sotkee yhteisiä tiloja, metelöi päivät ja yöt niin että nukkuminen on mahdotonta, ja jopa majoittaa useita öitä useita eri ihmisiä samanaikaisesti asuntoon. Mainittakoon vielä että eräskin tällainen soluasunto -talo haisi käytäviä ja muita yleisiä tiloja myöten jatkuvasti marihuonalta. Tästä voitte ehkä päätellä minkälaista meno ylipäätään on näissä pelkkien opiskelijoiden asuttamissa taloissa. Tällainen asumismuoto on rauhatonta ja turvatonta, eikä kenenkään pitäisi joutua niin elämään. Jokaisella pitäisi olla oikeus turvalliseen kotiin. Opiskelijoita ollaan niin ahnaasti riistämässä jatkuvasti, että teiltä “setämiehiltä” taitaa unohtua että nämä riistämänne opiskelijat ovat tulevia veronmaksajia. Nämä samat ihmiset maksavat sitten teidän eläkkeenne. Vaikkakin viimeaikaisten puheitten ja päätösten, sekä leikkureiden (esim. opintotuen leikkaaminen ja opiskelijan pakottaminen ottamaan suuren opintolainan) perusteella voi olla hyvinkin mahdollista ettei näistä opiskelijoista mitään työssäkäyviä veronmaksajia koskaan tulekaan. Opiskelijoiden hyvinvointia ajetaan jatkuvasti alas. Eikä pahoinvoiva ihminen ole tuottava yksilö. Olisiko kannattavampaa keskittyä siihen, että turvattaisiin opiskelijoiden hyvinvointi jotta mahdollisimman moni pääsisi opintoihin kiinni ja jaksaisi myös suorittaa ne loppuun? Että syrjäytyminen ei ainakaan kasvaisi enempää? Että opiskelijat pääsisivät mahdollisimman nuorina kiinni työelämän syrjään? Että täällä Suomessa tosiaan olisi edelleen veronmaksajia vielä silloinkin kun te istutte siellä vanhainkodissa kiikkutuolissa? Koska kuka sen teidän hoitonne siellä vanhainkodissa sitten maksaa jos eivät nämä opiskelijat, jotka ovat teidän mielestänne vain nirsoja eivätkä ansaitse edes kunnollista kotia? Mainittakoon tähän yhteyteen vielä seikka alhaisesta syntyvyydestä, josta käsittääkseni on juuri teidän sukupolvenne niin kovin huolissaan. Te voitte lakata miettimästä ja rahoittamasta tutkimuksia syntyvyyden laskun syihin. Sen lisäksi että näin ankeaan maahan ja ylipäätään tälle planeetalla jota me aktiivisesti ajamme kohti omaa tuhoaan, ei halua monikaan tuoda pientä ja viatonta ihmistä kärsimään tai saastuttamaan, ei myöskään tämä viimeisimmän hallituksen opiskelijapolitiikka millään tavalla kannusta meitä nuoria lisääntymään. Kun Suomen velat on opintotuen leikkauksen ja opintolainan pakkonostattamisen kautta siirretty meidän opiskelijoiden maksettavaksi, ei paljon innosta tehdä lapsia tilanteeseen jossa on pelkän toisen asteen tutkinnon jälkeen 20 000 euroa velkaa. Jos mielii esimerkiksi yliopistoon niin velkataakka kipuaa reippasti tuonne 60 000 euron kieppeille. Perusta siinä sitten perhe. Jos me olemme se teidän sukupolvenne toitottama “Suomen tulevaisuus”, niin miksi te sitten itse jatkuvasti ajatte alas omaa tulevaisuuttanne?
Jorma Erkkilä
14.4.2019 at 10:49
Kiitos perusteellisesta vastauksesta.
Ymmärrän oikein hyvin ne ongelmat, mitä soluasumiseen liittyy. Kenenkään ei ole Suomessa pakko asua sillä tavalla. Jos asumistuki on liian antelias, ei se tietenkään ole opiskelijan vika. Jokainen rationaalinen ihminen hyödyntää omalta kohdaltaan järjestelmää niin hyvin, kuin sen vain voi laillisesti tehdä.
Tässä ei siis ole tarkoitus osoittaa syyttävää sormea opiskelijoita kohtaan, vaan Suomen asumistukijärjestelmästä vastuussa olevia päättäjiä kohtaan. Ehkä kirjoitukseni oli siinä mielessä harhaanjohtava, että mielikuva opiskelijoiden syyllistämisestä voi siitä syntyä. Se ei ole kuitenkaan tarkoitus.
Jos opiskelija (tai joku muu) haluaa asua ihan omassa rauhassa, on siihen olemassa yksinkertainen ratkaisu: työnteko opintojen ohessa.
Näin minä tein kun olin opiskelija. Opiskelin viikot ja jaoin sanomalehtiä viikonloppuisin. Sillä tavalla saatoin asua ihan yksin pienessä yksiössä (tosin 5km päässä Oulun keskustasta), eikä minun tarvinnut ottaa edes asuntolainaa. En halunnut asua solussa ja viikonlopputyöt oli ratkaisu siihen.
Jos vertaillaan kansainvälisesti, on Suomen sosiaaliturva yksi maailman anteliaimpia ja kattavimpia.
Lisäksi täytyy muistaa, että veronmaksajien rahoille on paljon kohteita ja tulevaisuudessa vielä enemmän, koska väestön ikääntymisen ja heikkenevän huoltosuhteen vuoksi joudumme yhteisestä pussista tarjoamaan ehdottoman välttämättömiä terveys- ja hoivapalveluja ikääntyneille.
Ei ole olemassa taikaseinää, josta rahaa olisi saatavissa kaikkeen mahdolliseen.
Janne
15.4.2019 at 09:53
Tämä “takaseinäpuhe” liian suurista tuista on sikäli harhaanjohtavaa, että uudistuksen myötä opiskelijoiden asumiseen myönnetty tuen kokonaismäärä itse asiassa laski. Massana opiskelijat saavat aiempaa vähemmän.
Yleinen asumistuki korvasi opiskelijan asumistuen. YAT kenties nousi 18 %, mutta samalla OAT laski 100 %.
Olen samaa mieltä siitä, että vanha järjestelmä oli parempi sikäli, että se kannusti etsimään halpaa asuntoa. Kuitenkin oli järkevää purkaa vain opiskelijoita koskeva rakenne. Sen sijaan nykymallinen asumistuki puhaltaa ilmaa suoraan vuokriin, ja sitä olisi syytä uudistaa.
Itsekin asuin solussa koko opiskeluaikani, ja oli kyllä ihan OK.
tot
20.4.2019 at 18:49
“Tämä ”takaseinäpuhe” liian suurista tuista on sikäli harhaanjohtavaa, että uudistuksen myötä opiskelijoiden asumiseen myönnetty tuen kokonaismäärä itse asiassa laski. Massana opiskelijat saavat aiempaa vähemmän.
Yleinen asumistuki korvasi opiskelijan asumistuen. YAT kenties nousi 18 %, mutta samalla OAT laski 100 %.”
Ei käynyt noin. Yleisen asumistuen menot opiskelijaruokakuntien osalta ovat nousseet ilmeisesti noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa verrattuna siihen aikaan kun opiskelijat olivat asumislisän piirissä.
Opiskelijan asumislisä on yhä olemassa oleva tukimuoto, eli sen menot EIVÄT laskeneet 100 %. Opiskelijan asumislisää maksetaan vuonna 2019 valtion talousarvion mukaan noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Asumislisää maksetaan etenkin ulkomailla vaihto-opintoja tekeville.
Ennen uudistusta saattoi saada tuen vain yhteen paikkaan, mutta nyt opiskelija voi saada yleistä asumistukea Suomen asuntoon ja asumislisää ulkomaan asuntoon yhtä aikaakin, koska asumistukilakiin ei erikseen laitettu kieltoa nostaa kahta asumistukea yhtä aikaa. Kokonaan tyhjään asuntoon yleistä asumistukea saa nostaa 3 kokonaista kalenterikuukautta kerrallaan, jonka jälkeen pitää jonkun ruokakunnan jäsenen olla kirjoilla ainakin hetki, jos haluaa tuen jatkuvan. Ennen uudistusta vaihtoon lähtevät tyhjensivät asuntonsa ja veivät tavarat varastoon muualle, kun joutuivat maksamaan asunnosta. Tukien muututtua asunnon tyhjillään pitoa suosivammaksi asuntoja voi joissain tilanteissa nyt kannattaa jättää ennemmin tyhjilleen, ja varastoida tavaroitaan siellä, kuin vuokrata pienempää erillistä varastoa pelkille tavaroilleen poissaoloajoikseen.
Bernstein
14.4.2019 at 11:46
Vahvistan: Nykyajan opiskelija on todella nirso – muttei toki sen nirsompi kuin muullakaan sossuntuella keskustassa asustelevat.
Suurin ellei jopa ainoa syyllinen keskusta-asuntojen kalleuteen on juuri asumistuki. Kelan käsitys tasa-arvosta kuuluu, että jokaisella on oltava oikeus asua suurkaupungin keskustassa yhteiskunnan piikkiin. Siis jokaisella “pienituloisella”; keskituloiset menkööt sinne Korsoon ja Myllypuroon, jotka alueet tiedostava opiskelija kiertää kaukaa.
Ja mitä tekikään HOAS tässä joku päivä sitten julkistetun uutisen mukaan:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006067444.html
“Vaikka lähiöiden solut ovat erittäin edullisia, enemmistö hakee yksiötä läheltä Helsingin keskustaa.”
“12,5 neliön solun vuokra[Myllypurossa tai Viikissä] on 240–260 euroa kuussa, ja Kela antaa 190 euroa asumistukea. Opiskelijalle jää maksettavaksi ainoastaan 50–60 euroa.”
Mikä on kun ei ilmainenkaan asunto nykyopiskelijalle kelpaa? Jos soluasuminen ei rimmaa, tämä kelpaisi ainakin minulle:
“…Viikissä.. Parvekkeellisessa asunnossa on 40 neliötä. Tupakeittiön ja huoneen vuokra on runsaat 480 euroa, ja siihen nuoripari saa Kelan asumistukea 359 euroa.”
Tästä olen 100% samaa mieltä ja siitä voisi tehdä jopa vaalivaltin:
“Jokainen saa tietenkin itse päättää missä asuu, mutta kaikkia toiveita ei verovaroin pidä toteuttaa.”
Onneksi on vielä aikaa äänestää. Tai valitettavasti, koska ilmaisen rahan vaatijoita on aina satakertaisesti enemmän kuin laskun maksajia.
Jasso
14.4.2019 at 12:50
Ohessa kommentoineella henkilöllä oli paljon hyviä pointteja.
Vastauksistasi ja pääasiallisesta tekstistä näkee ja kuulee kuinka kaukana itse olet elämässäsi noista olosuhteista. Sen johdosta ymmärränkin että voi olla vaikea tajuta faktatietoa ja tehdä lyhyitä päätelmiä.
Alkuperäinen kirjoitus johon viittaat on enemmänkin uutisankka: Tekstissä korostetaan tiettyjä asioita juurikin jotta päästäisiin mahdollisesti tekemään poliittisia muutoksia jotka heikentävät opiskelijoiden asemaa. Hoas kun kuitenkin tekee myös bisnestä ja ei ole heille eduksi jos asunnot eivät mene kaupaksi. Kyseisessä kirjoituksessa mainittu vuokra ei suinkaan ole halpa verrattuna muihin Hoasin soluihin, vaan itseasiassa ihan samaa tasoa. Voit saada myös esimerkiksi Pasilasta solun noihin hintoihin, joten miksi muuttaisit Kivikkoon jonka liikenneyhteydet vievät päivästäsi hyvin paljon aikaa? Jos asunnossa tulisi asua vähintään kolmisen vuotta, niin on odotettavissa että asukas haluaa vähintäänkin jossain vaiheessa käydä töissä. Kulkuyhteydet ovat tässä hyvin merkittävä asia, sillä kukaan ei fyysisesti kykene pidemmällä aikavälillä 1-2h/suunta työ- tai koulumatkoihin samalla kun tekee päivässä myös 6-8h töitä sekä käy samat tunnit koulua. Kyllä, lähtökohtainen ajatuksesi siitä, että perus opiskelija on tuilla lorvaileva laiskiainen on väärä; Valtaosa korkeakouluopiskelijoista käy kyllä koulun ohella töissä. Tästä on myös tutkimuksia. Itse en edes saa tukia sillä käyn töissä kokopäiväisesti, joka taas ei ole kovin tukeva tilanne opiskelujeni suhteen.
Alkuperäisessä tekstissä myös viitattiin Kivikon suhteen lähialueen kouluihin. Näihin kouluihin nähden on alueelle sijoitettu myös muita halpoja asuntoja, mm. Viikki ja Kontula. Mikäli et ole koskaan Kivikossa käynyt niin tuskin edes tiedät kuinka syrjässä se on. Sama pätee myös esimerkiksi Malminkartanoon. Molemmista kulkuyhteydet töihin roikkuvat harvan liikennevälineen varassa, otettaessa taas huomioon että opiskeluihin usein kuuluu myös esimerkiksi harjoittelujaksoja ja töihin siirtyminen.
Mitä tulee soluasumiseen niin voin vain todeta, että vaikka oma kämppäkaveri olisi kuinka mukava, ei muu talo välttämättä ole. Olen itse asunut aina omillani juurikin koska olen seurannut sivusta kamalaa soluelämää; en ole kertaakaan nähnyt toimivaa kämppistilannetta. On sotkua, varkaita, luteita, päihteitä, meteliä… Haluan asua kotona enkä slummissa. Toki tämän takia olen käynyt töissäkin, mutta PK-seudun vuokrillahan se nyt on jo ilmiselvää, että jos haluaa asua siististi niin siitä joutuu pulittamaan yli maksimiasumistuet.
Kukaan joka elää pelkillä asumistuilla ja opintorahoilla ei elä kyllä ihmisiksi kun raha on hyvin tiukalla, joten älä turhaan murehdi siitä, että opiskelijoille maksettaisiin liikaa verorahoistasi. Mene kauppaan, osta kunnon sisäfile ja nauti kun sinulla on varaa siihen.
Jorma Erkkilä
14.4.2019 at 18:05
Mikä on ongelman ydin? Se on pääkaupunkiseudun liian kallis asumisen hinta.
Jos asuminen on pääkaupunkiseudulla liian kallista, niin ei sitä ongelmaa voida ratkaista aina vaan korottamalla asumistukea. Asumistuki valuu vuokrahintoihin. Tilanne on järjetön. Verovaroin tuetaan asuntojen hintojen ja vuokrien jatkuvaa nousua pääkaupunkiseudulla.
Pitää porautua juurisyyhyn. Muuttoliikettä ei voida hirveästi rajoittaa, mutta kaavoituksen pullonkaulat pitää voida pääkaupunkiseudulla ratkaista. Eli yksinkertaisesti pitää saada lisää asuntotarjontaa, mikä laskee hintoja.
Sisäfilettä en raski ostaa vaan ihan vaan perus lenkkimakkaraa grillasin tänään.
Nirso opiskelija
15.4.2019 at 02:06
Kiitos vain vastauksestasi, mutta ei ole tarpeen loukata älykkyyttäni kuvittelemalla, etten nuorena ihmisenä ymmärtäisi kirjoituksesi kontekstia. Ymmärsin kyllä minne “syyttävän sormesi” kohdistit, joten ehkä sinun olisi syytä lukea alkuperäinen kommenttini uudestaan ja pitää tämä asia mielessäsi.
Ja mitä töitten tekoon opintojen ohella tulee, niin olisihan se aivan ällistytyävän hieno tilanne Suomen työmarkkinoilla, jos töitä riittäisi kaikille niitä haluaville ja hakeville. Vaan kun ei riitä. Puhun omakohtaisesta kokemuksesta, ja myös kanssaopiskelijoiden tilannetta pitkään seuranneena. Töistä on käynnissä jatkuva armoton taistelu jopa korkeakouluopinnot suorittaneiden kesken, niin mitenpä kuvittelet että esimerkiksi opiskelija – jolla ei ole välttämättä edes toiseen asteen tutkintoa – pärjää tässä kamppailussa? Ajat ovat selkeästi täällä Oulussakin muuttuneet sinun opiskeluajoistasi. Kuten edellinen kommentoija mainitsikin, niin juuri tällaisista ajattelemattomista kommenteista, joita esitit esimerkiksi työntekoon liittyen, näkee kuinka surullisen kauas suomalainen keskiluokka ja eliitti ovat vieraantuneet pienituloisten ja vähäosaisimpien elämästä ja arjesta.
Ja jos mietitään siltäkin kannalta, kuinka paljon opiskeluikäisiä nuoria syrjäytyy, niin pitäisi olla itsestään selvää että kun kaikki eivät omin voimin pysty edes opiskelemaan, niin tällaisten ihmisten kunto ei varmasti riitä töitten tekemiseen opintojen rinnalla. Nämä ihmiset eivät myöskään hyödy hyvinvointinsa kannalta niin järkyttävästä asumismuodosta kuin soluasuminen.
Sitten on tietenkin vielä alhainen palkkataso joka monesti tekee työnteosta kannattamatonta. Tai jos palkka on kohtuullista, niin piankos se rokotetaan opintotukea leikkaamalla.
Ja jos mietitään Suomen sosiaaliturvaa, niin mielestäni tuo ei ole mikään peruste millekkään, että “verrataampa kansainvälisellä tasolla”. Se että muilla menee huonommin, ei ole mikään peruste lähteä tiputtamaan omaa elintasoamme. Mielestäni on järkevää verrata nykyistä tilannettamme siihen, minkälainen elintaso Suomessa on aikaisemmin ollut. Että ovatko asiat muuttuneet juuri näitten heikompiosaistenkin kannalta huonompaan vai parempaan suuntaa. Meidän on turha lähteä oikeuttamaan sosiaaliturvan heikentämistä sillä että “Afrikassakin porukka on paljon köyhempää”.
Uskonpa että suurin osa nykyajan suomalaisista on kyllä saanut oppia hyvinkin nuorella iällä, ettei tuollaista mainitsemaasi taikaseinää tosiaankaan ole. Kuvittelisin sinunkin ymmärtävän tämän asian viimeisimpien köyhyysrajan alapuolella eläviä kuvaavien lukujen valossa. Ja ihan oikeassa olet, että huoltosuhteen heiketessä tilanne vain pahenee nykyisestä. Sinulta ilmeisestikin jäi huomaamatta yksi pääpointeistani: jos nykyisten perheenperustamisiässä olevien taloudellista hyvinvointia, sekä tulevaisuuden näkymiä tuettaisiin paremmin, koko huoltosuhdelasku voisi edes huomattavasti loiventua. Edes ne jotka haluavat hankkia lapsia voisivat toteuttaa haaveensa, kun tulevaisuuden näkymäkin olisi jollaki lailla turvattu. Nykyiseen taloudellisesti epävarmaan tilanteeseen ei moni vain yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia. Ei ole mitään takeita vakituisesta työsuhteesta, ja sen puuttuessa riittävästä sosiaaliturvasta.
Ja tuohon asuntojen korkeaan vuokraankin minulla on ehdotus: miten olisi jonkinlainen vuokrakatto, joka on suhteutettu asunnon kokoon ja kuntoon? Oletettavasti et halua tällaista ideaa kannattaa, koska se olisi juurikin teidän, keskiluokan ja eliitin kukkarosta pois.
Yleensä en nykyisin enää viitsi vaivautua kommentoimaan lehtijuttuja ja blogeja juurikin tästä syystä, että vaikka näkökantaansa ratakiskosta vääntäisi, vastakkainen osapuoli ei siltikään millään kykene tai halua ymmärtää mitään muuta kantaa kuin omansa.
Jorma Erkkilä
15.4.2019 at 08:32
Vuokrakatto ei valitettavasti toimi, sen ovat ekonomistit todenneet moneen kertaan. Syy on yksinkertainen: se johtaisi vuokra-asuntojen tarjonnan romahtamiseen. Vuokranantaja haluaa sijoitukselleen kohtuullisen tuoton, ja jos ei sitä saa, sijoittaa johonkin muuhun kuin asuntoihin.
Paras keino helpottaa opiskelijoiden ja pienituloisten asumiskustannuksia on asuntotarjonnan pullonkaulojen poisto. Tarjonnan lisäys laskeen vuokria ja asuntojen hintoja. Asumistuen jatkuva korottaminen ei opiskelijoiden asemaa helpota, koska tuki nostaa vuokria.
Mitä lapsien hankkimiseen ja huoltosuhteeseen tulee, niin sitä pitää hoitaa muilla keinoilla, kuten esimerkiksi lapsilisiä korottamalla. Vaikka suhtaudunkin nihkeästi minkään tuen korottamiseen, en näe että yhteiskunta voi juuri muuta tehdä kuin korottaa lasten hankkimisen rahallista tukea. On parempi tukea lapsilisillä kuin asumistuella, koska tuki kohdistuu silloin juurikin lapsiperheisiin ja toimii niin kuin on tarkoituskin. Lapsilisät eivät myöskään nosta vuokria kuten asumistuki. Eli se ei vääristä asuntomarkkinoita.
En loukkaa älyäsi. Kommenttini ei ole tarkoitettu vain sinulle, vaan haluan kertoa muillekin lukijoille, mitä asuntomarkkinoista ja asumistuen ongelmista ajattelen. Mielestäni itse artikkelissa en tarpeeksi selvästi tuonut esille sitä, että kritisoin järjestelmää, en tuensaajia. Ihan turha loukkaantua siitä, että väitellään ja perustellaan omia näkemyksiä.
Bernstein
16.4.2019 at 13:34
Tarjonnan lisääminenkään ei loputtomasti auta, koska se ei puutu juurisyyhyn eli tasa-arvo-käsitteen väärinymmärtämiseen.
Niin kauan kuin yhteiskunnassa vallitsevan ideologian mukaan jokaisella tulee olla oikeus asua Helsingin, Turun tai Tampereen keskustassa – ja niin kauan kuin korkeista vuokrista syytetään vuokranantajia – tilanne on shakki ja patti.
Tai niin kauan kuin elämme markkinataloudessa emmekä suunnitelmataloudessa, diktatuurissa tai täydellisessä anarkiassa.
Tässäkin asumisen hinta-asiassa tiivistyy tasa-arvon ydinongelma, joka on se, että kyse on vasta arvosta, ei keinosta “tasapelin” saavuttamiseksi, puhumattakaan ehdotettujen keinojen toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Ville-Veikko Pasanen
16.4.2019 at 19:19
Korvamerkitty raha noin yleensäkin nostaa hintoja. Lisäksi asumistuki kaikissa muodoissaan taitaa olla se passivoivin komponentti. Tämä on argumentti siis perustulon puolesta, annetaan kaikille könttä rahaa jolla on pärjättävä. Näin jokainen voi itse päättää asuuko niillä rahoilla Helsingin keskustassa hulppeassa asunnossa vaiko teltassa erämaassa ja käyttää rahansa jotenkin muuten. Tämä myös tasapainottaisi kustannuksia se. aliti tukien perässä nousevat asuntojen hinnat sekä vuokrat eivät molemmat rasittaisi nettomaksajia.
Oivikki
23.1.2020 at 13:14
Soluasuntokin varmaan kelpaisi, jos häiriköt laitettaisiin järjestykseen!