New Yorkin Fedin tekemään kyselyyn vastanneet amerikkalaiset arvioivat kuluttajahintojen nousun kiihtyvän.
Inflaatio-odotukset nousivat elokuun tutkimuksessa mittaushistorian huipputasolle. New Yorkin Fed on tehnyt kyseisen kyselyn vuodesta 2013 alkaen. Amerikkalaiset arvioivat elokuussa, että inflaatio tulee olemaan 5,2 prosenttia seuraavan vuoden aikana. Tulevalle kolmelle vuodelle arvio oli neljä prosenttia. Heinäkuussa vastaavat lukemat olivat 4,8 prosenttia ja 3,7 prosenttia.
Kuluttajahintojen nousu on iskemässä erityisesti tavallisten amerikkalaisten kukkaroihin. Ruoan hinnan odotetaan kallistuvan 7,9 prosenttia seuraavan vuoden aikana. Vuokrien ja terveydenhoitokustannusten arvioidaan kohoavan ruokaakin enemmän. Amerikkalaiset odottavat vuokrien kallistuvan peräti 10 prosenttia ja terveydenhoitokulujen 9,7 prosenttia vuodessa.
Amerikkalaisten tulojen kehitys ei näytä pysyvän inflaation mukana. Tutkimuksen mediaanitalouden tulojen arvioidaan nousevan kolme prosenttia vuodessa. Lukema on mittaushistorian korkein, mutta siitä huolimatta ostovoiman arvioidaan heikentyvän kuluttajahintojen noustessa tuloja ripeämmin.
Korkeampien inflaatio-odotusten taustalla on sekä koronaelpyminen että tarjontapuolen haasteet. Tällä haavaa esimerkiksi komponenteista on pulaa ja toisaalta rahtikustannusten kallistuminen nostaa monien päivittäistavaroiden kuten ruoan hintaa.
Fed arvioi edelleen inflaation olevan tilapäistä
Yhdysvaltain keskuspankki uskoo korkean inflaation olevan tilapäistä. Syksyllä se alkaa todennäköisesti kuitenkin asteittain kiristämään rahapolitiikkaa. Aluksi edessä on arvopaperien osto-ohjelman supistaminen. Koronnostojen sen arvioi alkavan vasta vuonna 2023.
Viime viikolla Atlantan Fedin pääjohtaja Raphael Bostic kertoi, että hän odottaa yritysten alkavan huomioimaan korkean inflaation vaikutukset nykyistä paremmin. Käytännössä se tarkoittaa, että yhtiöiden on nostettava tuotteiden ja palveluiden hintoja, jos tilanne jatkuu samanlaisena.
Tällä haavaa useita toimialoja koettelee työvoimapula. Se saattaa johtaa merkittäviin palkkojen nostoihin, jos työvoimapula ei piakkoin helpota. Korkeammat palkat ruokkisivat entisestään inflaatiokehitystä. Silloin keskuspankilla saattaisi olla viimeistään edessä odotettua nopeammat koronnostot.
Osakemarkkinoiden näkökulmasta inflaatiokehitykseen liittyy merkittäviä riskejä
Osakemarkkinoiden näkökulmasta keskuspankin kommunikointi on avainasemassa. Edessä olisi raju kurssilasku, jos Fed muuttaisi näkemystään inflaation tilapäisyydestä ja päätyisi nostamaan korkoja selvästi ennakoitua nopeammin.
Keskuspankilla ei ole nykytilanteessa kuitenkaan motivaatiota nostaa korkotasoa, sillä se ei halua rahoituskustannusten merkittävästi kallistuvan. Syynä siihen on julkisen sektorin ennätyssuuri velkakuorma. Euroopan keskuspankilla on Fedin kanssa samanlaiset haasteet. Nopeat koronnostot euroalueella saattaisivat tuoda mukanaan uuden velkakriisin. Esimerkiksi Italian talous ei välttämättä kestäisi merkittävästi korkeampaa korkotasoa.
Keskuspankit myös tiedostavat, että nopeat koronnostot lisäävät taantumien todennäköisyyttä. Sen vuoksi keskuspankit saattavat pelata lisäaikaa muuttamalla inflaatiotavoitetta. Se tarkoittaisi käytännössä inflaatiotavoitteen nostamista esimerkiksi kolmeen tai jopa lähemmäs neljää prosenttia. Korkeamman inflaatiotavoitteen ansiosta keskuspankki saisi lisää joustavuutta rahapolitiikkaan, eikä sen tarvitsisi nostaa niin nopeasti korkotasoa, vaikka inflaatio jatkuisi pidempään nykytasolla.
Inflaatiotavoitteen nostamisessa olisi suuria riskejä. Se saattaisi johtaa siihen, että inflaatio lähtisi vielä pahemmin laukalle ja se voisi olla vaikea saada sen jälkeen kuriin ilman, että korkoja nostetaan merkittävästi. Seurauksena olisi pahimmillaan 1980-luvun alkupuolen kaltainen yli 10 prosentin korkotaso. Se olisi luonnollisesti myrkkyä osakkeille.
Fedin hitaan reagoinnin ymmärtää. Historian saatossa koronnostot ovat johtaneet kuplien puhkeamiseen kuten kävi esimerkiksi 2000-2002 ja 2008-2009. Tilanne on siis haasteellinen, mutta osaksi itse aiheutettu. Pitkään jatkuva kevyt rahapolitiikka kun johtaa yleensä ongelmiin ennemmin tai myöhemmin.
