Markkinatietoa

Osakemarkkinoiden sektorit tutuiksi – mitkä sektorit ovat sijoittajan valinta epävarmassa taloustilanteessa?

Osakemarkkinoiden sektorit jaetaan karkeasti defensiivisiin ja syklisiin sektoreihin.

Defensiivisiin, matalan markkinariskin sektoreihin lukeutuvat terveydenhoitoala, telekommunikaatio ja yleishyödykkeet. Lisäksi monien sektorien sisällä on defensiivisiä toimialoja kuten kuluttajatuote- ja palvelusektorilla päivittäistavarat. Kyseisiä sektoreita suositaan erityisesti taloussuhdanteen näkymien heikentyessä, jolloin markkinoiden tuotot ovat sivuttaissuuntaisia tai jopa laskevia. Defensiivisillä yhtiöillä on kuitenkin paikkansa salkussa kaikissa taloustilanteissa. Useat niistä maksavat vahvaa ja ennustettavaa osinkoa. 

Terveydenhoitoalan yhtiöihin lukeutuvat muun muassa lääkkeiden myyjät, lääkekehitysyhtiöt (perinteiset lääkekehitysyhtiöt ja bioteknologia-alan yhtiöt), lääketieteellisten laitteiden valmistajat sekä lääkäripalveluita ja muita sairaanhoitopalveluita tarjoavat yhtiöt.

Terveydenhoitoalan yhtiöillä on usein merkittäviä kilpailuetuja verrattuna monen muun sektorin yrityksiin. Ne muodostuvat korkeista alalle tulon kustannuksista, patenteista, tuotteiden suuresta erottuvuudesta ja skaalaeduista.

Terveydenhoitoalalla operoi hyvin erilaisia yhtiöitä. Lääkekehitysyhtiöt ovat riskisimpiä, sillä lääkkeiden kehittäminen sitoo resursseja yleensä vuosiksi, ja kehitystyön onnistuminen on epävarmaa. Siispä alan yhtiöillä on usein merkittäviä uponneita kustannuksia. Sijoittaja analysoi lääkekehitysyhtiön osalta muun muassa lääkepatenttien keston sekä kehityksen alla olevan lääkeportfolion monipuolisuuden. 

Lääkeyhtiöistä erityisesti bioteknologiayhtiöiden analysointi on haastavaa, jos ei tunne kyseisen alan teknologiaa. 

Terveydenhoitoalan yhtiöistä matalamman riskin kohteita ovat yritykset, joilla on jo nykyistä lääkemyyntiä ja niihin pitkät patentit. Lisäksi lääkäripalveluihin ja hoiva-alaan keskittyvät terveydenhoitoalan yhtiöt ovat liiketoiminnan suhteen varsin defensiivisiä.

Moniin terveydenhoitoalan yhtiöihin liittyy kuitenkin poliittinen riski. Sen vuoksi sijoittaja analysoi alan yhtiöihin vaikuttavia mahdollisia päätöksiä. 

Telekommunikaatiosektorissa on myös syklistä liiketoimintaa

Telekommunikaatioalan yhtiöihin lasketaan mukaan lähinnä teleoperaattorit. Sektorin yhtiöille on ominaista kilpailuetujen puute ja kireä hintakilpailu. Erottuminen alan yhtiöillä tapahtuu nykypäivänä perusliiketoiminnasta poikkeavien lisäpalveluiden avulla.

Telekommunikaatioalalla on korkeat alalle tulon kustannukset, sillä televerkon rakentaminen ja ylläpitäminen on kallista. Alalle on tosin myös mahdollista tulla operaattoriksi vuokraamalla käyttöoikeus televerkkoon joltakin verkkopalveluntarjoajalta.

Sektorin yhtiöt ovat liiketoiminnaltaan defensiivisiä, koska muutokset taloussykleissä eivät merkittävästi vaikuta ihmisten päätökseen käyttää puhelinliittymää. Toisaalta teleoperaattorien lisäpalvelujen myyntiin taloussyklit vaikuttavat enemmän.

Yleishyödykealan yhtiöissä kiinnostaa vakaa kurssikehitys ja korkea osinkotuotto

Yleishyödykealan yhtiöihin lukeutuvat infra-alan, kuten tieverkostojen, sähköverkkojen, vesialan ja ympäristöalan toimijat ja rakennuttajat. Alan yhtiöt ovat tyypillisesti valtion omistamia, ja niillä on useissa tapauksissa monopoliasema. Nykyään kuitenkin useita eri infra-alan toimintoja on yksityistetty eri maissa.

Yleishyödykeala on defensiivisin ja markkinariskittömin osakemarkkinoiden sektori. Liiketoiminnan riskit liittyvät muun muassa tarjotun energian hintakehitykseen sekä alan sääntelyyn. Jälkimmäisessä poliittiset päätökset näyttelevät suurta roolia. Ympäristöpolitiikan kehittymisen myötä tietyn alan toimintaa saatetaan tukea verovaroin toista enemmän. Siitä hyvänä esimerkkinä on ollut Suomen valtion tukema tuulivoima.

Yleishyödykealan yhtiöt maksavat keskimääräistä korkeampaa osinkoa. Sijoittaja analysoi osingonmaksun kestävyyden. Monella alan yhtiöllä on korkea velkaantuneisuus, mikä saattaa johtaa myöhemmin osingonmaksukyvyn heikentymiseen.

Sähkön, kaasun ja veden jakelijoilla on yleensä alueellinen monopoli. Monopolin kolikon kääntöpuolena on alaan liittyvä tarkka sääntely. Sääntelyn asetukset vaihtelevat alueittain, esimerkiksi Yhdysvalloissa eroja on jopa osavaltioiden välillä. 

Sääntelyn tavoitteena on yleisellä tasolla valvoa luonnollisen monopolin asemassa olevia yhtiöitä, jotta niiden kannattavuus ts. voitontavoittelu pysyy tietyissä rajoissa. Suomessa sähköalan sääntelyn valvonnassa käytetty indikaattori on oikaistun pääoman tuotto. Se lasketaan verkkokomponenttien lukumäärän ja yksikköhintojen sekä pito- ja keski-ikien avulla.

Kaiken kaikkiaan yleishyödykkeet tuovat siis salkkuun defensiivisyyttä ja hajautushyötyä. Alalta löytyy myös houkuttelevia kasvumahdollisuuksia. Kyseiset ajurit yhdessä korkean osinkotuoton kanssa tekevät yleishyödykealan yhtiöistä varteenotettavan vaihtoehdon erityisesti pitkään salkkuun.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös